Bangladeshilaisella Jamalilla, 13, kävin hiljattain huono tuuri. Pojan käsi takertui piikkilankaan Intian vastaisella rajalla ja hän joutui rajavartijan kynsiin.
Normaalisti Jamal livahtaa liukkaasti rajan yli, sillä hän elää monen muun lapsen tavoin salakuljetuksella. Nytkin hän selvisi kohtaamisesta verinaarmuilla, mutta menetti päivän ansiot, vajaat kolme euroa.
Intialla ja Bangladeshilla on yhteistä rajaa yli 4 000 kilometriä. Jo kymmenisen vuotta sitten laittoman rajakaupan arvoksi sanottiin 3,5 miljardia euroa, kun virallinen kauppa jää puoleen siitä.
Intiasta salakuljetetaan Bangladeshiin vaikka mitä: karjaa, hedelmiä, lannoitteita, torjunta-aineita, suolaa, sokeria, mausteita ja tupakkaa. Joukkoon mahtuu myös lääkkeitä, etenkin alkoholipitoista yskänlääkettä, vaatteita, elektroniikkaa ja moottoripyörän moottoreita.
Bangladeshista viedään luvatta Intiaan muun muassa kalaa, öljyä, saippuaa, kännyköitä sekä kultaa, väärää rahaa, metalleja ja pienaseita.
Viranomaiset mukana
Köyhyys on ajanut varsinkin lapsia salakuljettajien kätyreiksi. Taustalla on järjestäytynyttä rikollisuutta, jossa rajaviranomaisten sanotaan olevan mukana. Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan laiton rajaliikenne käy luvattomien ”porttien” kautta. Niitä valvovilla rikollisilla uskotaan olevan suojelijoita tärkeillä paikoilla.
Lapsisalakuljettajista moni altistuu väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle.
– Ja naiset päätyvät tarjoamaan seksipalveluja rajavartijoille välttääkseen kiinnijäämisen, Tariqul Islam Rights Jessore- järjestöstä kertoo.
Kansainvälinen Human Rights Watch julkaisi joulukuussa raportin, jonka mukaan Intian rajajoukot käyttävät alueella tarpeettoman paljon väkivaltaa. Paljastukset eivät ole johtaneet toimenpiteisiin.
Palkaksi euro ja selkäsauna
Intialainen
Raju Barman
keskeytti koulunsa viidennellä luokalla. Hän luikahtaa Bangladeshin puolelle jopa viisi kertaa päivässä ja saa kokoon noin euron ansiot.
Barman kuljettaa muiden tavoin tavaraa kumpaankin suuntaan.
– Jäämme usein kiinni ja saamme selkäsaunan, mutta menemme silti. Me olemme köyhiä, poika sanoo.
Bangladeshin viranomaiset ovat perillä salakuljetuksesta, mutta vetoavat rajoitettuihin voimavaroihinsa.
– Annamme perheille pientä tukea, että ne lähettäisivät lapsensa kouluun, ja jaamme oppikirjoja ilmaiseksi, Jessoren aluehallinnon virkailija Mohammad Nurul Amin kertoo.
Intian puolella rajaa on kokeiltu samoja konsteja. Eräs nimettömänä pysyvä rajaviranomainen kuitenkin valittaa, että ”isot pomot eivät suhtaudu ongelmaan vakavasti”.
lehti 