Ympäristö tarkoittaa luonnon lisäksi myös infrastruktuuria, ympäristöä missä elämme.
Pekka Jylhän pihapuussa killuvat ja pudonneet punaiset kuulaomenat Hullu puu -teoksessa pudottavat ensimmäisen, ironisoivan haasteen katsojan niskaan.
Kiehtova näyttely levittäytyy kartanon sisätilojen lisäksi kartanon puistoon sekä taide- ja näköalapolun varrelle.
Kartanon kirjastossa katsoja kohtaa Olavi Lanun risuista ja lasikuidusta tehtyä, nurkkaan ahdettua hiljaista kansaa. Inhimillisellä tavalla surulliset, ja uhmakkaatkin, itseensä käpertyneet t ihmisfiguurit ovat osa Lanun 113 metriä merenpinnan yläpuolella teoksesta, jonka hän pystytti 90-luvun alussa Orimattilasta ostamaansa metsään. Kävyistä muotoiltu tyttö loikoilee salongissa ja seiniä koristavat Lanun harvoin esillä olevat maalaukset.
Lanun pysähdyttävällä tavalla ihmisenä olemisen hetkellisyyttä kommentoivan taiteen lisäksi näyttelyssä on yli 20 taiteilijan teoksia. Tunnetuimpia heistä ovat Pekka Jylhä, Kaisu Koivisto, Nanna Susi ja Jussi Valtakari.
Koiviston ambivalentit, lasisilmäiset otukset ja Jenni Tieahon veikeät tuohihevoset kommentoivat hupaisasti Lanun jylhää muotokieltä.
Jylhän kuuluisin työ on Urho Kekkosen muistomerkki Lähde Helsingin Töölönlahdella. Pyhäniemen kartanoon hän on koonnut kristalleista viiltävän kauniin ja myyttisen Suru-installaation. Hänen lähtökohtanaan on antaa surulle lohduttava muoto. Sade ja valo kohtaavat sadunomaisesti aikaansaaden lohdullisen kauniin sateenkaaren.
Arto Korhosen taidokkaat akvarellit kiiltävine peltilehmineen Firenzen vanhojen kauniiden talojen kaariholvien alla muistuttavat autojen aiheuttamista ympäristöhaitoista ja tunkeutumisesta kaikkialle.
Näyttelyn koonneet Riikka Latva-Somppi ja Sam Inkinen ovat nähneet valtavasti vaivaa ja syventyneet ympäristöteemaan moniulotteisesti ja humaanisti. Ihmisen luonto- ja ympäristösuhdetta kommentoivat teokset tuovat esille hetkellisyyden ja kehollisuuden, mutta myös romanttisen eskapismin.
Luonto-teeman lisäksi näyttely ottaa voimakkaasti kantaa yhteiskunnallisesti ja eettisesti kuluttamisen ja materialisminpirun riivaamien ihmisten aikaansaamiin muutoksiin ja kulttuurisiin ilmiöihin myös kaupunkiympäristössä
Taiteilijaprofessori, kuvanveistäjä Olavi Lanu yhdistää teoksissaan taitavasti ja omaperäisesti luonnon ja ihmisfiguurit. Lanun rakkaus ”aineeseen”, joka taiteilijan mukaan käsittää myös värin ja tuoksun, sekä tapa heittäytyä työhönsä on synnyttänyt käsittämättömän runsaan ja monipuolisen taiteellisen tuotannon.
Kansainvälisen läpimurron hän teki 1978 Venetsian Biennalen taiteilijana. Hänen heittäytymistään kuvanveiston pariin on kuvattu ”jättiläisen heittäytymiseksi rajuun taisteluun”.
”Panteistis-mystiset luonnonfiguurit”, monitulkintaiset näkemykset maiseman personifikaatiosta ovat herättäneet laajaa kansainvälistä huomiota.
Elämän outo kulku, sen hetkellisyys, haavoittuvuus, herkkyys ja kauneus ikuistuvat yhtä hyvin massiivissa patsaissa kuin vaikkapa kartanon salongin flyygelin nurkassa lepäävässä herkässä Olkitytössä. Aika on pysähtynyt ihmisen ja luonnon fuusioon.
Shokeeraavinta Pyhäniemen näyttelyssä on kohdata kartanon taide- ja näköalapolun varrella raiskattu, näköalan vuoksi kuulemma harvennettu ikimetsä, jonka jäljelle jääneissä puissa Lanun ihmispolot rimpuilevat tai tanssivat hakkuuaukiolla. Siellä tulee paha olla, niin kuin pitääkin.
Pyhäniemen kartanon näyttely ei olekaan vain kevyttä kesäkatseltavaa.
Pyhäniemi 2011 -kuvataidenäyttely avoinna 3.7.–14.8.2011 päivittäin klo 11-18.
uutiskirje 
