Mitä peruskoulukeskustelusta unohtuu – ”Pitäisi palauttaa keskiöön lapsen arvo tässä hetkessä ihmisarvon kautta, ei talouskasvun välineenä”

Oppimistulokset heikkenevät, lapset ja nuoret lukevat yhä vähemmän, on häiriökäyttäytymistä ja kiusaamista, mielenterveyskriisi kärjistyy… Peruskouluun liittyviä huolia on viime aikoina riittänyt. Moni asia on silti yhä hyvällä mallilla.

– Suomalainen peruskoulu on edelleen laadukas ja tasa-arvoinen. Opetus on korkeatasoista ja oppilaiden osaaminen kansainvälisesti hyvää tasoa, sanoo opetusneuvos Tommi Karjalainen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Karjalainen on toiminut yhtenä sihteerinä Peruskoulun tulevaisuustyö -hankkeessa, jonka työn tuloksena julkaistiin viime keväänä keskusteluraportti ”Peruskoulu 2045: Elämää varten”. Laajapohjaisesti valmistellussa raportissa nähdään nykyiset ongelmat, mutta visioidaan samalla monipuolisesti peruskoulun entistä parempaa tulevaisuutta.

Keskeisellä sijalla on yhteisöllisyys. Se on Karjalaisen mukaan jo nyt peruskoulun keskeinen vahvuus.

– Yhteisöjen kautta rakennetaan koulutukselle merkitystä ja ihmisille kosketuspintaa muihin ihmisiin, Karjalainen korostaa.

Sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden teemat ovat visiossa vahvasti esillä. Koulu rakentaa ymmärrystä maapallon rajallisuudesta ja elämän jatkuvuuden turvaamisesta, kasvattaa vastuulliseen toimijuuteen, luo toivoa ja tulevaisuudenuskoa.

Perustaidot kuntoon

Vielä 15–20 vuotta sitten Suomessa ylpeiltiin maailman kärkisijoilla oppimistuloksia mittaavissa Pisa-testeissä. Sittemmin tulokset niin matematiikassa, lukutaidossa kuin luonnontieteissä ovat jatkuvasti laskeneet. Sama suunta on ollut muissakin länsimaissa, mutta Suomessa on pudottu korkeammalta.

Tilanne on koulutuspolitiikassa tunnistettu, ja jotain tehdäänkin. Valtioneuvosto antoi viime maaliskuussa eduskunnalle lakiesityksen perusopetuksen osaamistakuusta.

– Se tarkoittaa vähimmäisosaamistason määrittelyä ja sen saavuttamista edettäessä peruskoulussa luokalta seuraavalle. Tavoitteena on varmistaa jokaiselle nuorelle riittävät perustaidot, joilla pärjää jatko-opinnoissa, Karjalainen kertoo.

Perusopetuksen oppimistuloskehitystä tarkastellut työryhmä esitti keväällä julkaistussa loppuraportissaan, että osaamistakuun toteuttamiseksi opetussuunnitelman perusteissa tulisi tavoitteita ja sisältöjä karsia ja selkeyttää. Perustaitoihin, erityisesti lukemiseen ja kirjoittamiseen, panostettaisiin entistä vahvemmin.

– Lukeminen on pitkäjänteistä ja keskittymis­kykyä vaativaa toimintaa. Siihen on harjaannuttava peruskoulun aikana ohjatusti ja suunnitelmallisesti. Lukuharrastuksella on myös mielen hyvinvointia edistävä vaikutus, Karjalainen painottaa.

Niukkuutta jaossa

Parhaatkaan visiot tuskin johtavat merkittäviin parannuksiin, elleivät resurssit ole kunnossa. Suomen koulutuspanostukset ovat tällä hetkellä OECD-maiden keskitasoa, mutta muista Pohjoismaista Suomi on jäänyt jälkeen.

Koulutuksen järjestäjien eli kuntien taloustilanne on heikentynyt viime vuosina erityisesti työttömyyden kasvun vuoksi, ja säästöjä haetaan kaikesta mahdollisesta. Kuntien välillä on isoja eroja koulutuspanostuksissa. Petteri Orpon (kok.) hallituksen kehysriihessä keväällä sovittiin myös kuntien valtionosuuksien leikkauksista, joita tulee kohdistumaan koulutukseenkin.

Säästöpaineet näkyvät monin tavoin. Esimerkiksi ryhmäkoot ovat monesti suosituksia isompia. Suomen kieltenopettajien liiton kyselyn perusteella ruotsia ja englantia opettavat alakouluissa entistä useammin luokanopettajat kielten aineenopettajien sijasta ja valinnaiskielten tarjonta on vähentynyt.

Oman haasteensa muodostaa väestökehitys. Kun valtion rahoitus on sidottu oppilasmääriin, monen koulun rahoitus niukkenee.

– Vaikka oppilaita on vähemmän, opettajille pitää edelleen maksaa palkat, ja kiinteät kustannukset säilyvät, Karjalainen toteaa.

Sekä oppimistulostyöryhmä että väestökehitystä tarkastellut työryhmä ovat esittäneet, että valtionosuuden ei tulisi vähetä samassa suhteessa oppilasmäärän kanssa.

Etenkin niissä kunnissa, joissa on vain yksi koulu, säästömahdollisuudet ovat vähissä.

– Kunnilta edellytetään paljon keskinäistä vuoropuhelua siitä, miten opetus järjestetään tulevaisuudessa, jos lapsia ei kerta kaikkiaan ole. Yksi kysymys on se, missä määrin etäopetus voi olla ratkaisuna, jos välimatkat kouluun kasvavat liian pitkiksi, Karjalainen pohtii.

Valtion rooli heikentynyt

Koulutussosiologian ja -politiikan emeritusprofessori Hannu Simola on seurannut peruskoulun vaiheita sen alkuajoista asti. Hän muistuttaa, että koulutususko ja tasa-arvoajattelu oli Suomessa poikkeuksellisen vahvaa 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppuun asti, jolloin oppimis­tulokset olivat huipussaan.

Sitten tuli monenlaisia murroksia: sosioekonomiset erot kasvoivat, eriyttävä erityisopetus korvattiin inkluusio­pedagogiikalla, maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osuus kasvoi, yhteiskunta muuttui yksilökeskeisemmäksi, tiukan opettajajohtoista pedagogiikkaa alettiin haastaa, uudet viestintä­teknologiat ja sosiaalinen media löivät läpi.

Simolan mukaan näihin haasteisiin ei ole pystytty tarttumaan riittävästi. Peruskoulun kehittämistyössä on ollut liikaa tyhjää visiopuhetta ja koulujen arkitodellisuuteen huonosti sopivia hankkeita. Uudistusten vaikutuksia ei ole järjestelmällisesti seurattu, toisin kuin peruskoulun alkuaikoina.

Seuraamiseen ei oikein ole ollut välineitäkään. Taustalla on 1990-luvulla toteutettu peruskoulun desentralisointi, jossa toimivaltaa ja rahoitusta siirrettiin kunnille. Valtion keskushallinnon yhteys koulujen arkeen jäi hyvin heikoksi, Simolan sanoin lähinnä ”opetussuunnitelmarunouden” varaan.

Yhdeksi ratkaisuksi Simola esittää valtiollisia koulutoimentarkastajia. Tarkastuksista luovuttiin 1990-luvun alussa, eikä niitä Simolan mukaan silloin juuri kukaan jäänyt kaipaamaan. Tarkastajat lähinnä seurasivat opetusta ja puuttuivat asioihin vain poikkeustapauksissa.

– Nyt olisi tarvetta uudentyyppisille koulutoimentarkastajille, jotka olisivat välittävä tekijä koulujen, opettajien, kuntien ja keskushallinnon kesken. Käytäisiin sivistynyttä keskustelua, ohjattaisiin ja neuvottaisiin, Simola hahmottelee.

Puheet ja teot ristiriidassa

Oppiminen ja hyvinvointi kytkeytyvät yhteen. Hyvinvoivilla lapsilla ja nuorilla on parhaat edellytykset oppimiseen, ja toisaalta onnistumisen kokemukset oppimisessa edistävät hyvinvointia. Tätä korostetaan niin oppimistulostyöryhmän raportissa kuin tulevaisuusvisiossakin.

Tulevaisuustyötä seurannut tutkijatohtori Saija Volmari muistuttaa puheiden ja tekojen risti­riidasta.

– Puhutaan paljon siitä, miten tärkeitä lapset ja nuoret ovat, mutta tällä hetkellä monet politiikka­toimet heikentävät heidän elinolosuhteitaan. Lapsiperheköyhyys kasvaa, mikä näkyy suoraan koulun todellisuudessa ja lasten mahdollisuudessa käydä koulua ja oppia.

– Opetus- ja kulttuuriministeriössä tehdään monia hyviä aloitteita. Mutta jos muilla yhteiskunnan aloilla heikennetään lapsiperheiden arkea ja kasvatetaan eriarvoisuutta, niin koulu ei pysty sitä ratkaisemaan, Volmari tähdentää.

Oppimistulokset ovat paitsi heikentyneet, myös eriytyneet. Etenkin keskitason oppijoiden osuus on vähentynyt ja heikkojen osuus kasvanut.

Sosioekonomisten erojen vaikutuksia pyritään tasaamaan niin oppilaskohtaisilla tukitoimilla kuin tietynlaisten asuinalueiden kouluille kohdistettavilla rahoitusvälineillä.

Tutkijatohtori Sara Juvonen Itä-Suomen yliopiston kasvatussosiologian tutkimusyksiköstä toteaa, että opettajien työllä on usein merkitystä syrjäytymisenkin ehkäisemisessä. Olennaisia ovat kuitenkin myös hyvinvointialueiden palkkalistoilla olevat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset: koulu­psykologit, -kuraattorit, -terveydenhoitajat ja -lääkärit.

– Koulusta useimmiten puuttuva ammattilainen on psykologi. Muut toimijat, kuten opettajat, voivat joutua kannattelemaan sote-sektorin resurssi­pulaa, Juvonen harmittelee.

Päättökoe voisi yksipuolistaa

Kaikki KU:n haastattelemat asiantuntijat näkevät suomalaisessa peruskoulussa runsaasti vahvuuksia, joista kannattaa pitää kiinni: tasa-arvoinen, julkisin varoin järjestetty koulujärjestelmä, suhteellisen tasalaatuinen opettajankoulutus, motivoituneet opettajat ja yhteisöllisyys.

Kaukoidän maissa oppimistulokset eivät ole juurikaan heikentyneet, mutta sieltä asiantuntijat eivät ottaisi mallia.

– Siellä koulutus on nähty ennen kaikkea kilpailukykyä tuottavana tekijänä. Paineet ja vanhempien odotukset lasten menestykselle koulussa ovat kovemmat kuin mihin meillä länsimaissa on totuttu, Tommi Karjalainen luonnehtii.

Yhdeksi kiistakapulaksi saattaa nousta ajatus peruskoulun kansallisesta päättökokeesta. Sellaista on ehdottanut muun muassa Keskuskauppakamari. KU:n haastattelemat tutkijat eivät siitä innostu.

– Kansainvälisten tutkimustulosten mukaan päättökokeet ovat typistäneet koulutyötä kokeisiin preppaamiseen ja yksipuolistaneet opetusmenetelmiä, lisänneet eriarvoisuutta ja stressiä, eivätkä ole motivoineet opiskelemaan tai pitemmän päälle parantaneet oppimistuloksia, Hannu Simola sanoo.

Sara Juvonen näkee riskinä, että laaja-alaisempi oppiminen jäisi taka-alalle.

– Emme voi helposti mitata sellaisia asioita kuin toimijuus, osallisuus, kyky eettiseen harkintaan tai sosiaaliset taidot. Myös nämä ovat perusopetuksessa tavoiteltavia asioita, Juvonen muistuttaa.

Lisäksi päättökoe voisi Juvosen mukaan rajata opettajan pedagogisia valintoja ja kaventaa opettajan autonomiaa, joka on yksi alan vetovoimatekijä.

Kaikki ei ole mitattavissa

Saija Volmari kyseenalaistaa sen, että peruskouluun liittyvä keskustelu pyörii tällä hetkellä pääasiassa oppimistulosten arvioinnin ja mittaamisen ympärillä.

– Vallalla olevassa keskustelussa ei oikein kyseenalaisteta, mitkä ovat niiden mittareiden rajat ja mitä ne tuottavat, Volmari pohtii.

– Jollain tavalla pitäisi palauttaa keskiöön lapsen arvo tässä hetkessä ihmisarvon kautta, ei talouskasvun välineenä joskus tulevaisuudessa. Koulutus, terveydenhuolto, huolenpito, rauhallinen kasvuympäristö ja oikeus oppia ovat YK:n lasten oikeuksien mukaisia ihmisoikeuksia.

Myös peruskouluvisiossa korostetaan erityisesti muita kuin helposti mitattavia tuloksia. Sen mukaan peruskoulu on jo nyt monella tapaa edelläkävijä pyrkimyksessä ”kasvattaa lapsia ja nuoria pohtimaan ja ymmärtämään itseään, toisia ja maailmaa, sekä kehittämään ratkaisuja planeetan kriiseihin ja ratkomaan yhteisellä toimijuudella myös ongelmia, joita emme vielä edes tunne”.

Volmari toivoo, että visioon tutustuttaisiin laajasti.

– Iso joukko asiantuntijoita on ollut sitä miettimässä, ja siinä on tehty tärkeitä avauksia, vaikka se onkin kompromissi. Toivoisin, että puolueissakin perehdyttäisiin siihen, kun tehdään eduskunta­vaaliohjelmia.