Pohjois-Karjalan oma poika, Markku Pölönen, 54, on siitä erikoinen elokuvaohjaaja, että hän on myönteinen mutta pirun itsekriittinen ihminen.
Pölönen on tämänvuotisten Nurmeksen elokuvajuhlien päävieras. Silti hänen tuotannostaan ei nähdä kuin kolme elokuvaa: Onnen maa (1993), Emmauksen tiellä (2001) ja Koirankynnen leikkaaja (2004).
– Minä valitsin ja sanoin, että muita ei saa näyttää. Pitäähän siinä joku roti olla, mitä ihmisille kehtaa näyttää.
Pölösen elokuvat esittävät useimmiten suomalaista romantisoitua maalaismenneisyyttä. Pölönen itse on luonnehdintaan tyytyväinen:
–Ei siinä ole mitään häpeämistä. Semmoinen on vain sanottava, että helvetin vähän ketään muuta kiinnostaa suomalainen maaseutu tai maaseutuelokuva ylipäätänsä. Tiedossa ei ole ketään toista ohjaajaa, jota se ympäristö kiinnostaa.
Pölönen vitsailee monopoliasemallaan. Yhden lisäyksen Pölönen kuitenkin haluaa tehdä yksinäisen maalaisromantikon titteliinsä. Hän sanoo olevansa katoavan – ja jo kadonneen – maaseutuelämän tallentaja.
– Olen jotenkin ylpeä siitä, että sain talteen omasta mielestäni lähes viime hetkillä jotain siitä katoavasta maaseudusta, nimenomaan siinä Onnen maa -elokuvassa.
Maaseutu on muuttunut niin vinhaa vauhtia, että Pölösen mukaan hänen elokuvansa ovat väkisin eksoottisia kuin mitkä tahansa tuntemattomalla planeetalla tehdyt elokuvat.
Veikko Huovisen tekstistä
3D-elokuvaa seuraavaksi
Seuraavaksi täyspitkäksi elokuvakseen Pölönen tekee 3D-elokuvaa vuonna 2009 kuolleen Veikko Huovisen kirjasta Siintävät vuoret (1959).
Siintävät vuoret on se Huovisen hieman outo kuudes kirja, Hamstereiden (1957) jälkeen julkaistu taiteellinen teos. Aikalaiskritiikissään Toini Havu kirjoitti siitä Helsingin Sanomissa, että se on yhtenäinen intiimi runonäytelmä, ”jossa näyttelijöinä ovat suuret vuoret, kaipaus vuorten taakse ja poika ja tyttö erämaassa”.
Pölönen kertoo keskustelleensa kirjasta ja sen kuvaamisesta Huovisen kanssa.
– Veikko tavallaan testamenttasi tämän kirjan minulle. Tämähän on hänen henkilökohtaisin teoksensa. Veikko on tavallaan siinä se päähenkilö ja silloin oli puhetta, että pitää kuvata ne siintävät vuoret siellä missä hän ne näki.
Pölönen sanoo tekevänsä maailman hitainta 3D-elokuvaa. Yleensähän 3D-tekniikkaa on nähty lähinnä toimintaelokuvien tehosteena.
– 3D-tekniikalla on tarkoitus lisätä katsojan läsnäolon tuntua äärimmilleen siihen luontoon ja maisemaan. Etäisyydet, korkeudet, syvyydet ja kaikki pitää saada esiin, koska luonto on siinä pääosassa.
Kuvaus alkaa ensi kesänä. Näyttelijöitä on jo koekuvattu pari sataa, mutta valintoja ei ole vielä tehty. Elokuun lopussa Pölönen on testannut pienoiskopteria, joka nostaa 3D-kameran taivaalle.
Nurmeksen elokuvajuhlien päävieraan Markku Pölösen laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 2.9.
uutiskirje 
