Kahvilan tarjoilija kiiruhtaa ovelle ja vilkuilee hätäisesti ympärilleen. Sisällä nuori iranilaismies on alkanut soittaa saksofonia. Viranomaisten huomion välttämiseksi esiintymisaikaa on myönnetty viisi minuuttia.
Esityksen aikana tarjoillaan appelsiinimehua olutpulloista. Tapahtuma vihjaa, että musiikkia ja alkoholia on kielloista huolimatta tarjolla Teheranissa.
– Iranin islamilaisessa tasavallassa kaikki on mahdollista, sanoo Aliksi esittäytyvä paikallinen toimittaja.
Iranissa musiikki ei ole uusi asia, siitä muistuttaa Ali Qapun palatsi 150 kilometrin päässä Teheranista sijaitsevassa Isfahanissa. Shaahi Abbas Suuri rakennutti palatsin varhain 1600-luvulla. Sen kuudennessa kerroksessa on erityinen musiikkihuone, jonka seiniin on kaiverrettu soittimien kuvia.
Iranin islamilainen johto haluaa kieltää musiikin, mutta se on läsnä koko ajan. Kun taksi viilettää autiomaassa ja vuorilla, kuljettaja Ahmad, 23, soittaa perinnemusiikkia, joka on paljon vanhempaa kuin hän itse tai hänen ikäkulu autonsa.
Yöllä alkavat juhlat
Yöllä Teheran muuttuu toiseksi kaupungiksi. Viina virtaa ja tanssimusiikki raikaa yksityisissä juhlissa. Naiset ovat mukana, mutta hunnut eivät.
Bailaus ei ole vaaratonta.
– Monia ihmisiä pidätettiin viime yönä tässä lähellä pidetyissä juhlissa, kertoo Hannah, 30. Musiikki ja tanssi jatkuvat silti.
Tiskijukkana juhlissa toimiva Amir, 25, on joutunut pidätetyksi aiemmin ja haluaa lähteä maasta pikimmiten.
Hannahin mukaan poliisi tapaa pidättää juhlista tiettyjä kapinallisiksi tunnettuja henkilöitä.
Iranin ristiriitaisuudesta kielivät myös Pepsi-pullot, joita Hannah ojentelee vierailleen. Juoma kuuluu Iranin johdon vihaaman amerikkalaisuuden symboleihin, mutta Hannahin mukaan se pullotetaan ”Iranin toiseksi pyhimmässä kaupungissa.”
Yhdysvaltain Teheranin-lähetystö on ollut suljettuna vuodesta 1979, ja maiden välinen yhteydenpito tapahtuu Sveitsin lähetystön kautta.
– Kyse on pelistä, jota USA ja Iran pelaavat kulissien takana, Hannah uskoo.
Tuplasti vaarallista
Shirazissa Teheranin pohjoispuolella Farsad, 24, soittaa kitaraa valtavan Koraaniportin lähistöllä. Portin läpi vaeltavat matkailijat uskovat saavansa pyhän kirjan siunauksen.
– Meillä Iranissa ei ole homoja, presidentti Mahmud Ahmadinejad julisti hiljan.
Farsad kumoaa väitteen olemassaolollaan. Seksuaalinen suuntautuminen on hänelle vaarallisempaa kuin soittaminen, sillä Iran kuuluu maihin, joissa homoudesta voi saada kuolemanrangaistuksen.
Shirazissa sijaitsee myös persialaisen runouden mestarin Muhammed Shemseddin Hafizin hauta, jonka äärellä vanhat naiset ennustavat nuorille. Iranin islamilaisesta vallankumouksesta on kulunut 32 vuotta, mutta ristiriitaisen todellisuuden keskellä maan kohtaloa on mahdoton ennustaa.
uutiskirje 
