Vuoden suurin yllätys kotimaisilla kirjamarkkinoilla? Kuka osaisi odottaa Urho Kekkosen tutkijalta romaania, joka on yhtä aikaa mehevä kuvaus Suomen ja Saksan suhteista jatkosodan alussa, hillittömän hauska kirja ja kaiken lisäksi nerokkaasti punottu dekkari? Historioitsija Timo J. Tuikan Kohtelias murhaaja on kaikkea tätä.
Tohtori Tuikan väitöskirja käsitteli Kekkosta, mutta romaanin päähenkilö on Lapin läänin maaherra, ”Lapin presidentti”, Kaarlo Hillilä, jonka elämäkerran Tuikka kirjoitti viitisentoista vuotta sitten. Molemmat velikullat ovat mukana Kohteliaassa murhaajassa, mutta Kekkonen vain sivuosassa niin kuin oli 1940-luvun alussa politiikassakin.
Kohteliaassa murhaajassa on kaksi aikatasoa. Se alkaa maaliskuussa 1945. Suhdanteet ovat kääntyneet, ja sisäministeriksi noussut Hillilä on yksi, joka rakentaa ystävällisiä ja luottamuksellisia suhteita entiseen viholliseen Neuvostoliittoon. Nimetöntä vankia on kuulusteltu Helsingissä jo 88 päivän ajan vakoilusta Saksan hyväksi. Häntä uhkaillaan kuolemantuomiolla. Vanki ilmoittaa puhuvansa ainoastaan sisäministerille.
Toinen aika alkaa kesäkuussa 1941 Rovaniemellä. Maaherra Hillilä ei malttaisi odottaa Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon ja Suomen yhtymistä siihen. Pitkäaikainen haave Suur-Suomesta on käden ulottuvilla. Vanha heimosoturi odottaa Saksan armeijan luovuttavan talvisodassa menetetyn Sallan hänelle henkilökohtaisesti. Hillilä vetää mielessään rajoja niin, että koko Kuola tulee Suomelle ja hänestä itsestään Jäämeren kuningas. Hövelit saksalaiset lupaavat kaupan päälle Suomelle Pohjois-Norjankin.
Maaherran riemua varjostavat vain saksalaisupseerien murhat Rovaniemellä. Hän selvittää niitä vaivihkaa luotettujen paikallispoliisien kanssa. Natsimielinen Valpo on pidettävä tutkinnasta loitolla.
Keväällä 1945 Hillilän pitäisi kuulustella viimeisille sivuille asti nimettömänä säilyvää vankia, mutta vanki saakin Hillilän muistelemaan jatkosodan alkua. Optimismi ja suuret unelmat murenevat vähän kerrallaan. Ensin käy selväksi, ettei Saksan armeijasta ole taistelemaan suomalaisessa korvessa eikä syksyn tullen pakkasissa. Sitten Hillilä saa kuulla saksalaisten julmuuksista valloittamillaan alueilla. Pohjois-Suomessakin on kansoja, jotka ovat natsien ideologiassa ali-ihmisiä.
Tuikka luo värikkään kuvan suomalais-saksalaisista suhteista pohjoisessa. Hillilä ryyppää ja remuaa natsiupseerien kanssa, mutta pitää heitä samalla loitolla Suomen asioista. Aseveljeys on nuoralla kävelyä, jossa natsiarmeijasta on otettava hyöty irti, mutta natseille ei saa antaa vaikutusvaltaa Suomessa. Siksi heidät on pidettävä sivussa myös omiinsa kohdistuneiden murhien tutkinnasta.
Lukija voi vain arvailla, mikä Kohteliaassa murhaajassa on totta ja mikä ei. Suuret linjat todennäköisesti ovat. Tuikka kirjoittaa alkusanoissaan koostaneensa tarinan tuhansista luotettavista dokumenteista ja saaneensa käyttöönsä myös salaisia yksityisarkistoja. Toisaalta hän siteeraa Coenin veljesten läpeensä fiktiivistä Fargo-elokuvaa, jossa sanotaan, että ”muut yksityiskohdat on kerrottu uhrien kunnioittamiseksi juuri niin kuin ne ovat tapahtuneet”.
Taustalla ovat vakavat asiat, mutta Kohtelias murhaaja on hillittömän hauska. Voisi puhua veijariromaanista. Pääveijari on Hillilä, joka joutuu muun muassa saunomaan terveysintoilija Heinrich Himmlerin kanssa. Himmlerin jutut ovat niin pitkäpiimäisiä, että Hillilä kuuntelisi mieluummin vaikka omaa pieruaan.
Parasta kaveriaan Kekkosta, Känää, Hillilä tapaa Helsingissä. Piiriin kuuluvat myös kansatieteilijä, sodan ajan propagandapäällikkö Kusta Vilkuna ja ulkoministeriön päällikkö Aaro Pakaslahti. Kolmikko keksii, että pitkästynyt Kekkonen alkaa kirjoittaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta Suomen Kuvalehteen nimimerkillä Pekka Peitsi, ja muonittaa häntä sisäpiirin tiedoillaan.
Nimettömän vangin ja kuulustelija Hillilän henkinen kaksinkamppailu keväällä 1945 johtaa dekkarien sääntöjen mukaan huikeaan yllätykseen teoksen lopussa. Näin, vaikka Tuikalla ei kertomansa mukaan ole kokemusta dekkareista. Oppinsa hän otti Tapani Baggen opaskirjasta Se murhaa joka osaa. Murhajuoni on kirjassa suurelta osin sivuroolissa, mutta kun se tiivistyy, Tuikka säväyttää todella.
Kohtelias murhaaja on ensimmäinen osa kolmiosaiseksi kasvavassa Sodan ja synnin pesä -sarjassa. Timo J. Tuikan yllättävä avaus on yksi vuoden parhaista esikoisdekkareista, ehkä kotimaisista dekkareista ylipäätään. Sen rehevyys saa nauramaan ääneen, mutta todellinen tausta, johon kuuluvat tuhannet kuolleet ja Suomen pokkurointi Natsi-Saksan kanssa, tuovat nauruun kitkerän sävyn.
Timo J. Tuikka: Kohtelias murhaaja. 384 sivua, Docendo 2026.
lehti 