Viimeinen sana
Timo Soini on Suomen tunnetuin katolilaisen uskon harjoittaja. Hänen tunnetuin iskulauseensa kuuluu ”missä EU, siellä ongelma”. Maailmankatsomuksellisesti sen pitäisi mennä näin: ”Missä EU, siellä mahdollisuus.”
Katolilaisen Soinin pitäisi iloita siitä, että meneillään olevia eurooppalaisia Toivo-talkoita toteutetaan hänen kirkkokuntansa hengessä. Katolilaisuuteenhan kuuluu salaperäinen sielunhoitoinstituutio Opus Dei. Sen jäsenistä noin kolmannes on numeraareja, varsinaisia änkyräkatolilaisia. He kiduttavat itseään piikikkäästä rautalangasta muodostetulla hihnalla ja käyttävät myös katumusraippaa. Rituaaleihin kuuluu niin ikään epämukavasti nukkuminen.
Euroalueen kriisin on joskus sanottu johtuvan leväperäisestä katolilaisesta kansanluonteesta kun taas pohjoiset protestantit hoitavat asiansa säntillisesti. Kuinka vaan, mutta kriisin hoidossa Opus Dei on valttia.
Rituaaleihin kuuluu niin ikään epämukavasti nukkuminen.
Parhaillaan meneillään oleva itsekidutus ei ole mitään verrattuna siihen, mitä on tulossa. Leikkaukset onnistuvat, mutta potilas taitaa kuolla.
Hyvän esimerkin tarjoaa Britannian kokoomuksen hallituspolitiikka, jonka kova säästökuuri on ajanut tuhansittain julkisen sektorin työntekijöitä kilometritehtaalle. Kun toisaalta yksityisiin yrityksiin ei synny uusia työpaikkoja, on tuloksena talouden hiipuminen, uudet säästöt, lisää työttömyyttä ja kurjuutta. Yhden punnan säästämisellä saa aikaan kahden punnan kulun toisessa paikassa, kuten muistamme tasan kahdenkymmenen vuoden takaisesta Suomestakin.
Leikkauslinjan turmiolliseksi todistajia on viime päivinä ilmaantunut yllättäviltäkin suunnilta. Taloussanomat kertoi keskiviikkona kansainvälisiä suursijoittajia neuvovan analyysiyhtiö Capital Economicsin tuoreesta analyysistä, jonka mukaan euron hajoaminen vuoden kuluessa on hyvin mahdollista.
Yhtenä syynä tähän ovat kriisitoimet, joilla euromaiden julkiset taloudet pannaan tiukalle kuurille. Tämä johtaa taantumaan, joka johtaa julkisen talouden alijäämäisyyden kasvuun ja lisävelkaan, joka kylvää työttömyyttä ja monenlaista levottomuutta sekä myös valmisteluja eurosta eroamiseksi.
Myös äsken Palkansaajien tutkimuslaitoksen vieraana Suomessa käynyt talousnobelisti Joseph Stiglitz totesi – vähemmän yllätyksellisesti – vyönkiristyspolitiikan varmistava taantuman Eurooppaan, jos se ei muuten ota syntyäkseen.
Suomen hallitukselle satelee nyt neuvoja tehdä kovia päätöksiä viimeistään ensi kevään kehysriihessä. Hallitus on sitoutunut tasapainottamaan taloutta puoliksi säästöillä, puoliksi veronkorotuksilla. Edessä ovat silti vaikeat neuvottelut, sillä Vasemmistoliitto, SDP ja vihreät painottavat hallitusohjelman kirjauksessa veronkorotusten puolta, kokoomus ja RKP taas säästöjä.
Tosin kokoomuksen verolinjaukseen ilmestyi tiistaina ainakin Ben Zyskowiczin kokoinen reikä. Hän nimittäin kehotti kaikkia hallituspuolueita käymään tuleviin neuvotteluihin ”taluttamatta mukaansa erilaisia pyhiä lehmiä. On varauduttava arvonlisäveron korottamiseen, suurituloisimpien tuloverotuksen kiristämiseen ja uusiin säästöpäätöksiin tässä vaikeassa tilanteessa.”
Kokoomus on siis luopumassa omasta pyhästä lehmästään, jonka mukaan tuloverotuksen yläraja on lyöty lukkoon ikuisiksi ajoiksi?
Pääministeri Jyrki Katainen puolestaan toppuutteli keskiviikkona Ylen haastattelussa hätäisimpiä leikkauslistojen rakentelijoita.
Suomalaisilla on vielä tuoreessa muistissa raippalinjan opetukset. Onko meillä sittenkin malttia vaurastua, vaikka koko muu Eurooppa kiduttaisi itsensä hengiltä Opus Dein hengessä?
lehti 