Viimeinen sana
Presidentinvaalien loppusuora on nyt oikein virallisestikin alkanut, sillä enää ei kukaan voi ilmoittautua kisaan mukaan. Eräpäivä oli viime keskiviikkona.
Mikään yllätys ei ole, että presidentiksi pyrkii jo kampanjointinsa aloittaneet kahdeksan ehdokasta. Näillä siis mennään.
Köyhien asialla -puoluekin yritti kovasti kerätä kannattajakortteja puheenjohtajansa ehdokkuuden puolesta. Tavoite oli alun alkaenkin tuhoon tuomittu, vaikka saahan sitä aina uskoa ja toivoa. Viime kevään vaaleissa nämä köyhän ystävät keräsivät koko maassa 1 335 ääntä, joten paljon olisi tarvittu uusia ystäviä, jotta kokoon olisi saatu vaadittu määrä eli 20 000 kannattajakorttia.
Joskus legendat taas jäävät elämään, vaikka totuus olisi taruakin ihmeellisempi – tai karumpi.
Presidenttiehdokkaat muistetaan monista asioista, ikämiessarja varsinkin, mutta myös nuoremmat. Aika kultaa helposti muistot ja joskus myös vääristää. Joskus legendat taas jäävät elämään, vaikka totuus olisi taruakin ihmeellisempi – tai karumpi.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki on saanut nyt tasan kymmenen vuotta kantaa valtajulkisuudessa Linnan kuokkavieraiden organisaattorin viittaa, vaikka hän oli Linnan edustalla tuolloin nimenomaan töissä. Tätä Arhinmäki itsekin on yrittänyt monet kerrat tuoda julki, mutta miestä ei vain uskota.
Väitän tietäväni tästä asiasta vähän enemmän kuin muut, sillä minä annoin KU:n toimituspäällikkönä Arhinmäelle työmääräyksen mennä tekemään juttua kuokkavieraista, haastattelemaan niin mielenosoittajia kuin myös poliisin edustajia.
Juttu syntyi ja se julkaistiin valokuvaaja Pekka Pajuvirran kuvittamana keskiaukeaman reportaasina Kansan Uutisissa 11. joulukuuta. Samalla aukeamalla oli tunnelmia myös Linnasta. Sattumoisin sen jutun oli tehnyt Linnassa työtehtävissä silloin ollut toimittaja Antero Eerola, joka nykyisin toimii Arhinmäen eduskunta-avustajana.
Vuoden 2001 itsenäisyyspäivän aikoihin Arhinmäki oli Vasemmistonuorten puheenjohtaja eikä varmaan peitellyt sympatioitaan kuokkavieraita kohtaan, mutta itse jutussa tapahtumia käsitellään journalistisesti eri puolilta. Kantansa jutussa esittävät niin mielenosoittajien kuin poliisinkin edustajat sekä myös Linnan juhlaan matkalla ollut vihreiden kansanedustaja Erkki Pulliainen.
Arhinmäen säännöllinen avustajasuhde Kansan Uutisiin oli alkanut jo vuoden 2000 puolella ja se tiivistyi hänen ollessaan kesällä 2001 pari kuukautta lehden kesätoimittajana.
Arkistojemme mukaan Arhinmäki on vuosina 2000–2007 kirjoittanut yli 50 isoa jalkapallojuttua, joissa on mukana maaottelujen seurantaa, valmentajien haastatteluja sekä otteluiden taustoittamista. Samalta ajanjaksolta löytyy myös yli sata vakiovihjeet sisältynyttä futiskolumnia ja lisäksi lukuisa määrä erilaisia kolumneja ja muita juttuja ajankohtaisista aiheista.
Arkistomme siis vahvistavat, että Arhinmäki todellakin huseerasi kuokkavieraiden joukossa joulukuussa 2001, mutta ei kuokkavieraiden komentajana vaan teki työtään reportterina. Jos ei olisi tehnyt, niin siitä hän olisi ansainnut KU:lta sapiskaa. Moitteisiin ei löytynyt aihetta.
Legenda kuitenkin elää eli vuoden 2001 kuokkavieraiden yhden johtajan on väitetty kääntäneen takkiaan, kun hän marssi seuraavana vuotena Linnan juhliin kutsuttuna vieraana.
Tässä on käynyt vähän samalla tavalla, kuin mitä tapahtui länkkäriklassikossa Mies, joka ampui Liberty Valancen (1962). Tässä John Fordin ohjaamassa elokuvassahan legenda on julkisuuden kannalta parempi kuin totuus, joten sen annetaan elää.
Elokuvan nuori innokas asianajaja kieltäytyi tarttumasta aseeseen, mutta kohtalon oikusta hänestä tulee kuitenkin mies, joka ampui läpeensä pahan Liberty Valancen. Kun totuus elokuvassa paljastuu, sitä ei kuitenkaan julkaista, sillä lännessä legendan muuttuessa todeksi painetaan legenda.
uutiskirje 