Historia toistaa itseään euroaikanakin, mutta vähän uusissa muodoissa.
Suomessa ja 11 muussa maassa otettiin eurot käyttöön käteisenä rahana kymmenen vuotta sitten vuoden 2002 alkaessa.
Itse rahanvaihto sujui meillä ja muuallakin hyvin. Ihmiset saivat uusia rahoja käsiinsä lähinnä vaihtorahana kaupasta. Kaikki pankkiautomaatit sylkivät euroja jo uuden vuoden neljäntenä päivänä.
Suomessa oli varattu aikaa rahanvaihdoksen toteuttamiseen helmikuun loppuun. Mutta jo tammikuun loppuun mennessä lähes kaikki käteismaksut suoritettiin euroina.
Pankit, verottaja, KELA ja myös yritykset olivat testanneet tietojärjestelmiensä kääntämistä euroaikaan ja vuodenvaihteessa muutos sujui hyvin.
Kuplat puhkeavat aina
Taloudessa tilanne muistutti vähän sitä sitä, mitä nytkin eletään. Nyt takana on velkakuplan puhkeaminen, silloin oli pamahtanut pörssikupla. Yhteisen rahan aikaa oli eletty tilivaluuttana kaksi vuotta ja taloudessa alettiin mennä alaspäin ja lujaa. Suomessa ei ollut kovin suuria ongelmia, mutta muualla Euroopassa sitäkin enemmän.
Suomen tilanne poikkesi nykyisestä siinä suhteessa, että julkinen talous oli erittäin vahvassa kunnossa. Takana oli monta ylijäämäistä vuotta. Velan määrä suhteessa kansantuotteeseen oli saatu viidessä vuodessa painettua 67 prosentista 46 prosenttiin.
Emuajan julkisen talouden alijäämä- tai velkarajat eivät muodostaneet meille mitään ongelmaa. Mutta valtiovarainministeriön virkamiehet muistuttivat silloinkin siitä, että väestön vanhenemisesta aiheutuviin menoihin pitäisi varautua maksamalla valtion velkaa pois.
Epäluottamusta yli rajojen
Isoissa euromaissa Saksassa, Ranskassa ja Italiassa talouden äkkijarrutus sen sijaan tuotti isojakin ongelmia. Niiden oli vaikea pitää budjettivajeitaan sovituissa rajoissa ilman, että aletaan puuttua laskusuhdanteessa automaattisesti vaikuttaviin elvytystoimiin.
Saksassa, joka oli tiukimmin ajanut velka- ja budjettivajerajojen säätämistä, alettiin ääneen vaatia rajojen muuttamista. Vuonna 2002 se ylittikin kolmen prosentin vajerajan ja pysyi sen pahemmalla puolella neljä vuotta. Ranska selvisi rajan oikealle puolelle kolmessa vuodessa, Italia pariksi vuodeksi vasta viiden vuoden päästä.
Euroalueen talouspäättäjien keskinäinen luottamus oli äärimmäisen heikkoa. Lehdistä saattoi lukea, millaista keskustelua he kävivät toistensa järjen lahjoista.
Kymmenen vuoden aikana puheet ovat siistiytyneet, vaikka sisältö ei ole paljoa muuttunut.
uutiskirje 
