Viimeinen sana
Presidenttikisa on alkanut kiihtyä siihen malliin, että hitaammat eivät enää pysy vauhdissa mukana. Ehdokkaita läpivalaistaan nyt sellaisillakin kyselyillä, joilla ei ole mitään tekemistä itse valtakunnan ykkösviran kanssa. Ehkä joidenkin kyselyjen ja testien tarkoituksena onkin osoittaa, ettei presidentillä ole mitään virkaa.
Presidentin valtaoikeuksia on ihan perustellusti kavennettu Urho Kekkosen virka-ajan jälkeen. Karsimista taitaisi olla vieläkin. Jos ehdokkaat ja media pysyisivät tiukasti kampanja-aikana vain valtaoikeuksissa, niin tämä huvihan loppuisi lyhyeen.
Epäilemättä kaikki ehdokkaat ovat sen verran pystyviä, että he kykenisivät presidentin tehtävät hoitamaan lain suomien valtaoikeuksien puitteissa. Ulkopolitiikkaan liittyvissä asioissa ehdokkaiden välillä on toki eroja, mutta ainakaan kaikkien äänestäjien valinkauhassa asialliset presidentin tehtävien hoitoon liittyvät asiat eivät ratkaise valintaa.
Vaalit hallitsevat nyt poliittista keskustelua ja osin katukuvaakin, mutta niin pitää ollakin.
Joka tapauksessa on presidentin omasta aktiivisuudesta ja tahdosta kiinni, miten tarmokkaasti hän ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Paljon riippuu myös kulloisenkin pääministerin kyvyistä ja haluista. Jos sukset menevät ristiin, niin silloinhan eduskunnan tahto ratkaisee.
Jotta ehdokkaiden erot ja heidän arvomaailmansa saataisiin esiin, niin erilaiset läpivalaisut voivat sittenkin olla paikallaan, vaikka ne muuttavatkin vaalitaistoa viihteellisempään suuntaan. Henkilövaali myös korostaa yksilöä. Toisaalta onko se niin paha juttu, jos monin osin vallasta riisutun presidentin valintaan liittyy myös karnevalistisia piirteitä?
Ehdokkaiden tausta toki vaikuttaa valintaan ja on oikein, että monet äänestävät niin kuin sydän sanoo. Poliittisia näkemyksiä ei voidakaan parin viikon ajaksi raaputtaa ehdokkaasta irti. Tosin oman puolueensa logon ovat perinteiseen vaalijulisteeseen kelpuuttaneet vain Paavo Arhinmäki, Paavo Lipponen ja Eva Biaudet.
Arhinmäki iskee lisäksi kauppakeskuksissa vaihtoehtoisilla vaalijulisteilla. Nämä taideteokset eivät noudata perinteisen vaalipönötyksen kaavaa.
Vaalit hallitsevat nyt poliittista keskustelua ja osin katukuvaakin, mutta niin pitää ollakin.
Tässäkin lehdessä taitaa nyt olla yhdestä ehdokkaasta lähemmäs kymmenen kuvaa.
Mutta aikansa kutakin, muutaman viikon päästä vaalirintamalla onkin sitten taas hiljaisempaa.
Nyt vaaditaankin kestävyyttä ja intoa ennen muuta ehdokkaalta itseltään, mutta myös tukijoukoilta. Hyvä tulos syntyy vain kovan työn kautta. Tätä työtä hankaloittavat asiat on syytä siirtää sivuun.
Vaalitaisto on alkanut kuumentaa vähitellen myös ehdokkaita ja heidän taustajoukkojaan.
Esimerkiksi demarien Lipponen on tuohtunut Aamulehden jutusta niin, että hän kieltäytyi osallistumasta etukäteen tehdyllä videollaan YLE Tampereen ja Aamulehden yhteiseen vaalitenttiin. Aamulehden tiistaisessa jutussa muun muassa kyseenalaistettiin Lipposen roolia Itämeren kaasuputkioperaatiossa. Lipponen itse on tentin aikaan suorassa tv-haastattelussa.
Keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi taas on rynnännyt ”auttamaan” Paavo Väyrystä. Kuntavaalit mielessään Kiviniemi kysyy, minne hallitus yhtäkkiä unohti kuntauudistuksen. Kiviniemelle on ”väistämättä syntynyt epäilys, että pian järjestettävät presidentinvaalit saivat päähallituspuolueet siirtämään oman kenttäväkensäkin suututtaneen keskittämis-, pakkoliitos- ja leikkausohjelman vaalien jälkeiseen aikaan”.
Todella terävä huomio keskustajohtajalta, joka kai haluaisi presidentin päättävän kuntauudistuksestakin. Onneksi uudellakaan presidentillä ei ole tässä asiassa päätäntävaltaa. Väyrysellä tosin lienee suuret halut vedellä – tai olla vetämättä – presidenttinä kuntienkin rajat.
Presidentinvaali on jo käynnistynyt suomalaisilla laivoilla. Ensi keskiviikkona alkaa ennakkoäänestys jatkuen viikon verran. On ratkaisujen aika.
uutiskirje 