Viimeinen sana
Suomessa on viime viikkoina puhuttu politiikkaa, tehty keskusteluavauksia ja myös nuijittu kovia päätöksiä ehkä enemmän kuin miesmuistiin – se tosin ei välttämättä ole kovin pitkä aika.
Yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta tärkeät ja merkitykselliset asiat ovat saaneet runsaasti julkisuutta. Kreikan tukipaketista, puolustusvoima- ja kuntauudistuksesta, przzesidentin valinnasta sekä Suomen velasta ja tulevaisuudesta on puhuttu kovaan ääneen myös kuppiloissa ja työpaikkojen lounastauoilla. Elämme suurten muutosten ja myllerrysten aikaa.
Euroviisut, vuoden sketsihahmo, pikkuprinsessan syntyminen ja ”bandidos”-Hakkaraisen toilailut ovat miltei jääneet politiikan varjoon.
Elämme suurten muutosten ja myllerrysten aikaa.
On turha väittää, etteikö kansalla olisi kriisitietoisuutta. Vaikka valtiosihteeri Raimo Sailas muotoilee Suomen tilanteen talousmiehen sanakoukeroin, niin arkipäivän taloutensa kanssa tuskailevat kansalaiset tietävät varsin hyvin, että vain Huittisten hullu mies syö enemmän kuin tienaa.
Kansalaisilla on myös oikeudenmukaisuuden tajua ja tieto siitä, että kaikkien edut eivät ole yhteneväiset. Sen tietävät puolueetkin, kun marssivat kehysriiheensä päättämään leikkauslistoista ja verojen kiristyksestä.
Selväksi on käynyt, että esimerkiksi kokoomuksen ja vasemmistoliiton näkemykset oikeudenmukaisesta ratkaisusta ovat kaukana toisistaan. Silti on liioittelua puhua uusista hallitusneuvotteluista, sillä jo viime kesänä varauduttiin tarkistuskeskusteluihin, jos taloustilanne kiristyy. Nyt ollaan siinä tilanteessa ja siksi puolueet esittelevät omia ratkaisuvaihtoehtojaan.
Esimerkiksi niin vasemmistoliitto kuin kokoomuskin vetoavat talousasiantuntijoihin, jotka samoista lähtökohdista ovat tulleet erilaisiin loppupäätelmiin. Ketä pitäisi uskoa? Harhauttaako jompi kumpi puolue tahallaan? Vai ovat molemmat oikeassa? Kumman totuuden perässä kuljetaan? Vai perustuvatko ratkaisut sittenkin ideologisiin linjanvetoihin?
Ongelmia Suomellakin on enemmän, kuin pieni pää pystyy käsittämään. Tällainen tilanne on sananselittäjien juhla-aikaa. Aina voi vedota itseä viisaampiin auktoriteetteihin, yleisesti kunnioitusta herättäviin miehiin ja naisiin.
Sananselittäjiä riittää. Se on nähty tällä viikolla myös eduskunnassa, jossa melkein samoin sanankääntein – usein juuri ulkopuolisiin tietoviisaisiin vedoten – on jotakin asiaa sekä puolustettu että vastustettu.
Tulevaisuus on tietysti hämärän peitossa, mutta kehityskulkuihin voidaan vaikuttaa, jos halutaan. Jokainen poliittinen liike vaikuttaa ensisijaisesti omalla voimallaan, mutta hartiat kasvavat, jos liittoudutaan niiden kanssa, joilla on suurin piirtein samanlaiset päämäärät. Tämä toimii myös päinvastoin eli liittoutuminen kaventaa vastaavasti vastapuolen hartioita.
Hallituksessa säätö taloudesta ei varmaan tähän kevääseen lopu, vaan kättä väännetään koko hallituskausi, jos ja kun hallitus ehyenä kehysriihestään kömpii. Uudet vaalit eivät ainakaan toisi mitään ratkaisua, pikemminkin päinvastoin.
Keskusteltavaa niin taloudesta kuin muistakin suurista ratkaisuista varmasti riittää, niin pitää demokratiassa ollakin. Tiukka, mutta asiallinen mielipiteiden vaihto on jopa toivottavaa.
Kansan Uutisten Viikko- ja verkkolehti toivottavat lukijoillensa hyvää työväenlehtipäivää! Vietämme päivää työn merkeissä.
Niin työväenlehtipäivänä kuin muulloinkin kannattaa käydä lukemassa tuoreimpia uutisia koko ajan suosiotaan kasvattavasta verkkolehdestä. Tammikuussa ylitimme 270 000 käynnin rajan.
uutiskirje 