Ympäristöjärjestö Dodon kaupunkiviljelytoiminta alkoi keväällä 2009, kun kymmenisen aktiivia pystytti Pasilaan radanvarren joutomaalle ensimmäiset viljelylaarit.
– Radanvarressa laarit näkyvät hyvin, mutta samalla paikka on sellainen, ettei niitä helposti tulla potkimaan nurin, viljelyryhmän vetäjä Jaakko Lehtonen selittää.
– En ollut aiemmin kasvattanut mitään, mutta kaupunkiviljely sopi ajatusmaailmaani. Ruuan kasvattaminen tuntui sellaiselta hauskalta jutulta, mitä kaupunkitilassa voi tehdä, muutakin kuin vain liikkua paikasta toiseen, suunnittelumaantiedettä opiskeleva Lehtonen sanoo.
Vuoden 2009 jälkeen hyötykasviviljelmiä on noussut ympäri kaupunkia. Dodolaisten alkuun saattamia kaupunginosaviljelyksiä on muun muassa Vallilassa ja Kalasatamassa, ja uusia on nousemassa ainakin Tukkutorille sekä Myllypuroon, jossa aloitteentekijöinä ovat olleet asukkaat itse. Kaupungin kanssa käydään neuvotteluja lähiöiden kaupunkiviljelymahdollisuuksien edistämiseksi laajemminkin.
Seuraavaksi tulevat viherkatot
Kaupunkiviljelyhankkeita on Helsingissä muillakin kuin Dodolla. Esimerkiksi Helsingin yliopiston ja luonnontieteellisen museon Viides ulottuvuus -tutkimushanke pyrkii edistämään viherkattojen rakentamista, ja Kattoparatiisi ry suunnittelee puutarhaa Lasipalatsin katolle.
– Kolmessa vuodessa kaupunkiviljelystä on tullut ilmiö. Viljelmät ovat laajentuneet ja tavoitteista on tullut kunnianhimoisempia. Nyt ihmiset tietävät jo, että kaupungissa voi viljellä ilman, että tarvitsee ensin notkua ikuisuuksia palstajonossa, sanoo Dodon kaupunkiviljelykoordinaattori Joel Rosenberg.
– Palstat ovat tosi kannatettavia, Rosenberg tarkentaa, mutta Helsingissä niitä on vaikea enää lisätä, eikä nykyisistä riitä kaikille. Ruoka ja sen alkuperä, hiilijalanjäljet ja yhteisöllinen tekeminen kiinnostavat ihmisiä.
Virallista ja epävirallista tietä
Pasilan ensimmäiset viljelylaarit olivat niin kutsuttuja sissiviljelyksiä, jotka vain pystytettiin radanvarren joutomaalle sen kummemmin lupia kyselemättä. Nyt kääntöpöydästä ja sitä ympäröivistä laariviljelmistä maksetaan vuokraa valtion Liikennevirastolle. Myös Helsingin kaupungin kanssa on vireillä erilaisia yhteistyökuvioita.
Rosenberg ei näe ristiriitaa sissiviljelyn ja virallisempien hankkeiden välillä.
– Se on aika luonnollinen kehitys, että aloitetaan ruohonjuuritasolta ja sitten edetään virallisempaan suuntaan. Kannustamme edelleen perustamaan sissiviljelyksiä joutomaille. Kun tehdään yhteistyötä kaupungin kanssa, voidaan toteuttaa isompia projekteja. Eivät ne sulje toisiaan pois.
Lehtonen on Rosenbergin kanssa samoilla linjoilla.
– Kaupunkiviljelyn leviämisen kannalta on samantekevää, lähdetäänkö liikkeelle sissiviljelmillä vai muuta kautta. Kannustan pistämään omia viljelmiä pystyyn, jolleivät ne suoraan haittaa kenenkään elämää. Se on kuitenkin aika harmitonta toimintaa. Maaperän laatu ja puhtaus voi tietysti olla kysymysmerkki, mutta astiaviljelmiä voi laittaa minne vaan. Ei siinä mitään kiellettyä ole, Lehtonen kuittaa.
Kaupungin politiikassa muutos
Myös Helsingin kuntapoliitikkojen keskuudesta löytyy kiinnostusta kaupunkiviljelyä kohtaan. Vasemmistoliiton varakaupunginvaltuutettu Hanna-Kaisa Siimes teki kaupunki- ja kattoviljelyn edistämisestä valtuustoaloitteen viime toukokuussa.
– Mielessäni oli vuosikausia muhinut, että olisi kiva jos talojen pihoilla ja puistoissa olisi oikeita omenapuita ja pensasaidoissa syötäviä marjoja koristepuiden ja -pensaiden sijaan, Siimes sanoo.
– Viime kaudella vuonna 2006 tehty kattoviljelyaloite sai vielä tyrmäävän vastauksen. Tässä on selkeästi muutos tapahtunut.
Rakennusviraston yleisten töiden lautakunta suhtautui aloitteeseen myönteisesti, vaikkakin tietyin varauksin. Vastauksessa muun muassa kannatetaan hyötykasvien istuttamista koulujen, päiväkotien, sairaaloiden ja vanhainkotien pihoille.
– Haasteena on, miten vastaus toteutuu käytännössä. Rahaakin moni asia tietysti vaatii, mutta pienelläkin voi saada paljon aikaan. Toivoisin kaupungilta myös rohkeampaa asennetta esimerkiksi puistoviljelyä kohtaan.
Siimeksen mielestä kaupunkiviljely on sellaista ruohonjuuritasolta lähtevää spontaania toimintaa, jota kaupungin tulisi tukea.
– Kaupunkiviljely lisää ihmisten viihtyvyyttä ja luo lähiöihin uusia mahdollisuuksia yhdessä tekemisen, Meri-Rastilassa asuva Siimes perustelee.
Laaja reportaasi kaupunkiviljelystä ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 23.3.
Kaupunkiviljelykeskus Kääntöpöydän avajaiset Pasilan veturitalleilla Helsingissä 21. huhtikuuta. Lisätiedot: www.kaupunkiviljely.fi ja www.kaantopoyta.fi
uutiskirje 
