Simo Sipolan käsikirjoittama ja ohjaama dokumentti Perintönä köyhyys (2012) tekee katsauksen köyhyyteen pääkaupunkiseudun ruohonjuuritasolla. Dokkarissa tavataan nuoripari Joni ja Mira ja heidän poikansa Sami, Miran äiti Nina sekä Samin äiti Carola.
Myös vähän kauempana olevaa menneisyyttä raotetaan. Sieltä tulevat lapsuuden muistikuvat eivät ole onnellisia.
Päänäyttämönä on Jonin, Miran ja Samin koti, tutuiksi tulevat myös näkymät Heikki Hurstin ruokajonosta sekä tilanteista sosiaaliviraston eri luukuilla.
Sipolan lähestymistapa on hillityn empaattinen ja kunnioittava. Kamera seuraa henkilöitä läheltä, mutta sosiaalipornon makua ei pääse syntymään.
Vaikka Joni, Mira ja heidän läheisensä ovat taloudellisesti ahtaalla ja aineksia on myös mielenterveysongelmista, mitään katkeroituneita valituslauluja ei kuulla. Vaikeuksia ei silti pyritä peittämään. Asia tiivistyy tyylikkäästi yhden lyhyen puhelinkeskustelun aikana.
Joulupukin vierailu on kerrassaan hellyttävä ja Jonin ilme kirkkaampi, kun hänestä tulee tukityöllistetty. Huonomminkin voisi olla, toteaa nuori mies.
Köyhyyteen liittyvää tilastofaktaa nähdään useiden kuvatekstien muodossa. Dave Lindholmin säveltämän musiikin on sovittanut miellyttävän tunnelmoivaksi Otto Donner.
Perintönä köyhyys. TV1 maanantaina klo 21.30.
uutiskirje 