Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) kuntauudistuksen voisi jo puhaltaa poikki, Lapin yliopiston tutkimusvapaalla oleva hallintotieteiden professori Jari Stenvall sanoo. Vakaviksi perusteiksi riittävät asiantuntijoiden ja kuntasektorin toimijoiden laajamittainen kritiikki ja nykyisen uudistuksen suoranainen vastustus.
Kuntasektoriin erikoistunut Stenvall on juuri julkaissut yhdessä Tampereen yliopiston professori Risto Harisalon ja tohtori Pasi-Heikki Ranniston kanssa tutkimuksen Institutionaalinen luottamus – Tutkimus kuntien luottamuksesta valtioon (Kuntaliitto 2012). Tutkimuksen keskeisiä tuloksia on, että kuntajohtajien luottamus valtioon säröilee pahasti. Kuntien hallitusten puheenjohtajat ja kunnanjohtajat luottavat kyllä kuntien itsehallintoon ja kunnalliseen demokratiaan, mutta eivät valtion haluun tai kykyyn edistää kuntien asemaa.
Stenvall arvostelee Virkkusen johtamaa kuntauudistusta ylhäältä johtamisesta ja vähäisestä yhteistyöstä kuntasektorin kanssa sekä vähäisestä kritiikin huomioimisesta.
Vakaus, ennustettavuus ja hallittavuus kadonneet kuntien ja valtion suhteista.”Kuntauudistuksessa kuulunut omistajan komentava ääni”.
– Kuntauudistuksessa on kuulunut ikään kuin omistajan muita komentava ääni. Moni kunta on taloutensa puolesta niin huonossa kunnossa, että taloudellinen selviäminen on itse asiassa valtion rahoituksesta kiinni. Osin kunnat kaunistelevat tilannettaan, kun pelkäävät joutuvansa pakkoliitoksen uhriksi
Virkkusen kuntauudistusmallin hyvänä puolena Stenvall pitää sitä, että se käynnisti tärkeän keskustelun, sillä kuntahallintomalli ja -palvelusektori vaativat uudistamista.
– Kuntaliitoksetkin ovat varmaan yksi keino uudistaa kuntia. Ei sitäkään voi kieltää.
”Liikkeelle lattiatasosta”
Vaikka Virkkusen johtamasta uudistuksesta on ollut tarkoitus tehdä hallituksessa arvio syksyllä 2012, olisi Stenvallin mielestä jo nyt hyvä vetää asialliset johtopäätökset ja käynnistää uusi hanke nykyistä demokraattisemman yhteistyön kautta.
Stenvall sanoo, että liikkeelle on lähdettävä lattiatasolta. Kuntatoimijoita on kuultava alusta lähtien ja uudistukselle on löydettävä perustasolta laaja yhteisymmärrys.
Palvelurakenteen uudistaminen on Stenvallin mukaan koko kuntauudistuksen keskeisin hanke – ei niinkään kuntien koko tai kuntaliitokset. Hän esittää, että palvelurakenneuudistus ei välttämättä tarkoita kuntarakenteen ja -rajojen muokkaamista palvelualueiden mukaan, sillä palveluiden järjestämisellä ja kuntien muulla toiminnalla on toisistaan eriäviä tarpeita.
– Palveluiden järjestämistä pitää kehittää monipuolisena kuntatoimijoiden yhteistyönä. Siinä samoin kuin kuntarakenneuudistuksessa on tärkeää selkeyttää kuntien ja valtion vastuut ja toimintojen rahoitus.
Kuntajohtajien usko yllättää
Stenvall viittaa tuoreeseen tutkimukseensa ja sanoo, että kuntajohtajat luottavat nykyisen hallintomallin demokraattiseen toimivuuteen ja palveluiden kehittämiseen sen pohjalta.
– Yleisen käsityksen mukaan kunnilla on huomattavia taloudellisia vaikeuksia vastata valtion niille asettamiin velvollisuuksiin. Voisi olettaa, että kunnissa nostetaan kädet pystyyn ja vastuu kehittämisestä uskotaan valtiolle. Asia ei kuitenkaan näytä olevan näin.
Stenvall ei pidä yllätyksenä kuntatason luottamusta palveluiden järjestämiskykyynsä, mutta sen vahvuus yllättää. Toisaalta kunnissa tunnustetaan, että vakaus, ennustettavuus ja hallittavuus ovat kadonneet kuntien ja valtion välisistä suhteista.
Tutkimuksen perusteella 42 prosenttia hallitusten puheenjohtajista ja 50 prosenttia kunnanjohtajista ilmoittaa luottavansa kuntien kykyyn kehittää palvelutuotantonsa rakenteita.
Stenvall toteaa, että kunnissa tunnetaan luottamusta valtionhallinnon teknistä osaamista kohtaan. Kunnissa ei kuitenkaan luoteta valtion kykyyn auttaa niitä strategisesti merkittävien ongelmien määrittelyssä ja ratkaisemisessa.
– Epäluottamus voi olla jopa hyödyllistä, koska se pakottaa valtion ottamaan sen toiminnassaan huomioon.
lehti 