”He eivät käytä enää luoteja ja köysiä. He käyttävät Maailmanpankkia ja IMF:ää.”
Näin kahta maailmantalouden kehitykseen suuresti vaikuttavaa, mutta vähemmän tunnettua instituutiota luonnehti amerikkalainen ihmisoikeusaktivisti Jesse Jackson.
David C. Korten kuvaili vuonna 1997 suomeksi ilmestyneessä klassikkoteoksessaan Maailma yhtiöiden vallassa Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n olevan konkurssiin menneiden valtioiden selvitysmiehiä. Ne määräsivät rakennesopeutukseksi kutsuttuja toimenpideohjelmia, joissa ongelmiin ajautuneille valtioille määrättiin lääkkeeksi houkutuksia ulkomaisille sijoittajille ja sosiaalimenojen pienennyksiä oman maan köyhille.
Täyskäännös pääomaliikkeissä
Mutta monoliititkin murtuvat. Tietokirjailija ja Kansan Uutisten Viikkolehden tulosvaroittaja Matti Ylönen osoittaa keskiviikkona ilmestyneessä kirjassaan Mahti kukkarossa (into) globaalin talouden valtiaiden ajattelun uudistuneen viime vuosina radikaalisti. Vuonna 2008 alkanut talouskriisi näyttää vaikuttaneen voimakkaasti varsinkin IMF:n tutkimusosastoon. Se on hylännyt aiemmat talousoppinsa.
– Pääomaliikkeiden rajoitukset ovat päässeet pannasta ja tuloerojen kaventaminen nähdään välttämättömäksi talouskasvulle, Ylönen kertoo.
Syksyllä 1997 IMF:n virallinen kanta kuului, että pääomavirtojen vapauttaminen on globalisaation aikana oleellinen osa tehokasta rahoitusjärjestelmää. Viime syksynä IMF taas peräänkuulutti pääomakontrollia.
Islanti uhmasi – ja teki oikein
Ajattelun lisäksi muutos on joiltain osin tapahtunut IMF:ssä myös toiminnan tasolla. Islannille se suositteli vuonna 2008 pankkien pääomittamista ja tiukkaa budjettikuria sekä vastusti pääomakontrollia. Islannin hallitus sanoi kiitos ei ja viime syksynä IMF tunnusti julkisesti Islannin olleen oikeassa.
Myös laajemmin Euroopan talouskriisissä IMF on arvostellut liian tiukkaa budjettikuria. Eurokriisissä vetovastuu on kuitenkin EU:n komissiolla. Matti Ylösen mukaan komissio ajaa pitkälti sitä politiikkaa, josta IMF on luopunut.
Toisaalta Ylösen mukaan esimerkiksi Arabikevään maissa IMF:n lainapolitiikka muistuttaa edelleen sitä reaganilaista järjestöä, jota David C. Korten kuvasi.
Monopoli on mennyt
IMF:n ja Maailmanpankin muuttumiseen on Ylösen mukaan vaikuttanut se, ettei niillä enää ole monopolia toimia maailmantalouden ylimpinä lainoittajina.
– Nousevilla kehitysmailla on jo useampia alueellisia rahoitusmekanismeja, jotka eivät ole enää nappikauppaa.
Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan muodostama BRICS-maiden ryhmä suunnittelikin maaliskuun kokouksessaan oman BRICS-pankin perustamista.
Latinalaisessa Amerikassa Kiina on jo Maailmanpankkia suurempi rahoittaja. Talouskriisin jälkeen BRICS-maat haluavat lisää valtaa myös Maailmanpankissa ja IMF:ssä. Niillä on siihen myös täysi oikeus, painottaa Ylönen.
– BRICS-maat muovaavat Maailmanpankkia ja IMF:ää myös sisältä päin, Ylönen kertoo.
Maailmanpankin kiinalainen pääekonomisti Justin Lin on ajanut Kiinan kehityksen oppeja noudattaen valtiovetoisen teollisuuspolitiikan kunnianpalautusta pankin sisällä.
Maailmanpankin johtaja vaihtuu
Maailmanpankissa George W. Bushin presidenttikaudella pääjohtajaksi valitun Robert Zoellickin kausi on juuri päättymässä. Uusi valitaan kevätkokouksessa Tokiossa 20.–22. huhtikuuta.
Tältäkin osin maailma on muuttunut. Aiemmin Yhdysvaltain presidentin ehdokas on tullut valituksi automaattisesti. Nyt ehdokkaita on kolme – korealaistaustainen USA:n kansalainen Jim Yong Kim, Nigerian entinen valtiovarainministeri Ngozi Obayo-Iweala sekä kolumbialainen Jose Antonio Ocampo – eikä valinta ole selvä.
”Suomi on passiivinen”
Suomen roolia Maailmanpankissa ja IMF:ssä Matti Ylönen arvostelee. Niistä ei juuri keskustella eikä Suomi tee aktiivista globaalipolitiikkaa kansainvälisissä talousjärjestöissä.
– Suomen tulisi esittää – ja vaatia – konkreettisia avauksia esimerkiksi pysyvän kansainvälisen velkasovittelun perustamiseksi, veroparatiisien kitkemiseksi Maailmanpankin lainoituksessa ja IMF:n tutkimusosaston uusien linjausten viemiseksi vahvemmin lainaohjelmiin, Ylönen esittää.
lehti 