Viimeinen sana
Vuosi sitten näin kansallisena veteraanipäivänä vappuun valmistauduttiin poliittisesti hyvinkin odottavissa tunnelmissa. Vain kymmenen päivää aikaisemmin Suomessa oli tapahtunut ennen kokematon poliittisten voimasuhteiden muutos. Perussuomalaiset nousi kuin raketti ja keskusta tipahti kuin kivi.
Poliittinen muutos heijastui myös vapun puheisiin eikä oikeastaan kukaan pystynyt tarkkaan ennakoimaan, mitä perussuomalaisten jättimenestyksestä lopulta seuraisi.
Puheenjohtaja Timo Soini patsasteli pönäkkänä voimiensa tunnossa. Ovet kaikkiin vallan kammareihin olivat selkosen selällään. Niin Soini itse – ja varmasti moni muukin – silloin oikeasti luuli.
Tällä hetkellä hallitusta ei uhkaa oikeastaan mikään kotimainen asia.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin, kuin ennakoitiin. Soini sulki itse ovet ja hukkasi avaimet.
Vaikka moni asia on vuodessa muuttunut, niin viime eduskuntavaalien jälkijäristykset tuntuvat edelleen – ennen muuta perussuomalaisissa ja keskustassa.
Kuka olisi ennen vaaleja uskonut, että perussuomalaisten jättivoitto johtaa erittäin laajapohjaisen ja kaiken kukkuraksi toimintakykyisen kuuden puolueen hallituksen syntyyn. Kesällä vihdoin taipaleensa aloittanut hallitus on jo ehtinyt väistää monta karikkoa.
Tällä hetkellä hallitusta ei uhkaa oikeastaan mikään kotimainen asia. Kuntauudistuskin etenee, vaikka sen vauhtia ehkä hieman hiljennetään, jotta kaikki epävarmatkin saadaan pysymään mukana. Omaan talouteemme vaikuttavat suurimmat uhat tulevat yhä maan rajojen ulkopuolelta. Siellä ja täällä kytee yhä. Näitä uhkia Suomi ei kuitenkaan yksin pysty torjumaan.
Hallituksen eloa on hiukkasen helpottanut sekin, että oppositio ei ole kyennyt esittämään vaihtoehtoja. Se on saamattomuudessaan tylsistänyt myös järeimmän aseensa eli välikysymyksen niin, että sillä uhkaaminen alkaa haukotuttaa jo innokkaintakin politiikan harrastajaa.
Vuoden aikana perussuomalaisten puolue on menettänyt yhteiskunnallisen keskustelun yliotteen, joka sillä kiistämättä vielä vuosi sitten oli. Kohusta toiseen kulkeminen syö armotta uskottavuutta. Sitä taas ei saa anomalla takaisin, vaan uskottavuus on ansaittava käytännön teoilla.
Kun Soinin puolue on joutunut puolustuskannalle, niin se yrittää käyttää vanhaa sotakeinoa eli hyökkäys on paras puolustus. Tuorein esimerkki tästä on persujen työmiehen Matti Putkosen torstaina lähettämä avoin kirje toimituksille, jossa hän yrittää kääntää puolueensa skandaalit ennen muuta valtamedian viaksi. Savua olisi siis ollutkin ilman tulta!
Vuoden takainen perussuomalaisten riemumarssi mediassa on muuttunut väsyneen joukon laahustamiseksi. Tietysti se kirpaisee, mutta luulisi Putkosen kaiken kokeneena kehäkettuna tietävän, että mokat eivät selittelyillä ja muita syyttämällä muutu tekemättömiksi. Siinä Putkonen on tietysti oikeassa, että perättömiä väitteitä ei kenkään pidä levittää eikä yleistää yksityisen ihmisen mokia.
Vuosi sitten perussuomalaiset halusivat ottaa koko mediakentän valloitettavakseen, mutta nyt he haluavat päästä pois julkisuuden valokeilasta. Niin muuttuu maailma!
Vuoden takaisten vaalien synnyttävä tuska puolestaan velloo historiallisen vaalitappion kärsineessä keskustassa. Puolue on pahasti ajalla kesän puoluekokouksen kynnyksellä. Puoluesihteeri Timo Laaninen on joutunut erotuomariksi, kun syytökset sinkoilevat ilmassa.
Puheenjohtaja Mari Kiviniemi heitti jo pyyhkeen kehään. Itse asiassa jo surkea vaalitulos sinetöi Kiviniemen poliittisen tulevaisuuden. Ex-puheenjohtaja ja Kiviniemen ”riidanhaastajaksi” nimittämä Paavo Väyrynen sitä vastoin jatkaa pitkään marssiaan kunnasta kuntaan.
Puolueen gallup-kannatus vain pysyy alamaissa. Ulkopuolisen on vaikea kuvitella, että Väyrynen pystyisi vanhentuneilla lääkkeillä keskustan isot ongelmat ratkaisemaan.
Puolueen taitavimpana poliitikkona pidetystä Mauri Pekkarisesta taas voi olla korkeintaan välivaiheen johtaja. Ehkä puolue turvautuukin nyt häneen kuin hukkuva oljenkorteen.
Tuomo Puumalan aika ei ehkä ole vielä, mutta nyt hän tekee itseään tutuksi. Seuraavalla kerralla hänellä onkin sitten jo helpompi nousta kippariksi.
Jos joku sanoo, että politiikka on tylsää, niin hän ei kyllä ole viimeisen vuoden aikana oikeasti seurannut, mitä Suomessa tapahtuu.
Aurinkoista vappua kaikille Kansan Uutisten Viikkolehden ja verkkolehden lukijoille ja tukijoille! Jollakin torilla tavataan!
uutiskirje 