Amerikkalaisessa Saltzman Institute of War and Peace Studies -tutkimuslaitoksessa työskentelevä Kenneth Waltz kääntää totutut asetelmat päälaelleen artikkelissaan, joka on julkaistu arvostetun Foreign Affairs -lehden heinä-elokuun numeron kansijuttuna.
Euroopan unionin öljysaarto Irania vastaan astui voimaan heinäkuun alussa. Myös Yhdysvallat on entisestään kiristänyt pakotteitaan. Tavoitteena on saada Iran luopumaan väitetystä ydinasehankkeestaan.
Waltz toteaa useimpien amerikkalaisten, eurooppalaisten ja israelilaisten kommentaattoreiden ja poliitikkojen varoittavan, että ydinaseella varustautunut Iran olisi huonoin mahdollinen lopputulos nykyisestä pattitilanteesta.
”Ydinaseitten suhteen voi nyt enemmän olla parempi”, kirjoittaa Waltz.
Waltzin mukaan tämä kuitenkin olisi ”luultavasti” paras mahdollinen lopputulos, tulos joka todennäköisimmin palauttaisi vakauden Lähi-itään.
Luopuminen epätodennäköistä
Waltzin mukaan Iranin kriisi voi päättyä kolmella tavalla. Ensimmäinen on se, että diplomatian ja ankarien sanktioiden myötävaikutuksella Iran luopuu hankkeestaan tavoitella ydinaseita.
Tätä vaihtoehtoa Waltz pitää epätodennäköisenä. Hänen mukaansa historian tarkastelu osoittaa, että maa, joka on vakaasti päättänyt ydinaseita, ei siitä luovu. Esimerkkinä hän mainitsee Pohjois-Korean.
Toinen vaihtoehto on, että Iran ei tee ydinkoetta, mutta kehittää ydinasevalmiuden siihen pisteeseen, että se pystyy nopeasti ylittämään kynnyksen eli rakentamaan ja testaamaan ydinaseita. Tällaisessa vaiheessa on Waltzin mukaan tosiasiallisesti esimerkiksi Japani.
Tätäkään vaihtoehtoa Waltz ei pidä kovin todennäköisenä. Hänen mukaansa ”voima vaatii vastavoimaa”, ja siksi Iranilla on suuri motivaatio hakea vastapainoa Israelin ydinasemonopolille Lähi-idässä.
”Pakotteet haitallisia”
Kolmas vaihtoehto on sitten se, että Iran liittyy ydinasekerhoon. Mutta tämä olisikin Waltzin mukaan hyvä asia: se tekisi Iranista varovaisemman ja enemmän riskejä välttelevän.
Waltzin mukaan Israelin alueellinen ydinasemonopoli on kiihdyttänyt epävakautta Lähi-idässä, koska se on antanut Israelille epäsymmetrisen voima-aseman. Toisin sanoen Israelilla on kyky iskeä rankaisematta vihollisiaan vastaan aina silloin kun se kokee valta-asemansa uhatuksi.
Waltz kirjoittaa, että neuvottelut Teheranin kanssa kyllä voivat jatkua, mutta pakotteista pitäisi luopua. Ne haittaavat hänen mukaansa vain tavallisia iranilaisia.
Lisäksi pakotteet toimivat Waltzin mukaan tarkoitustaan vastaan. Pakotteet saavat Iranin tuntemaan itsensä vain haavoittuvammaksi ja antavat sille lisäsyitä tavoitella ”äärimmäisen pelotteen” eli ydinaseen antamaa turvaa.
”Ajatollahit täysjärkisiä”
”Nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin ydinaseitten suhteen, enemmän voi olla parempi”, kirjoittaa Waltz provokatiivisesti. Hän perustelee näkemystään sillä, että ydinaseen olemassaolo on hillinnyt konflikteja, eikä kaksi ydinasevaltaa ole koskaan ryhtynyt täysimittaiseen sotaan toisiaan vastaan.
Waltzin mukaan Kiinasta tuli paljon vähemmän sotaisa sen jälkeen kun se hankki ydinaseen vuonna 1964. Myös Intia ja Pakistan ovat ydinaseen hankittuaan välttyneet sotimiselta huolimatta kovista jännitteistä ja provokaatioista.
Waltzin mukaan pelko Iranin ydinasetta kohtaan johtuu siitä, että lännessä pidetään Iranin johtajia irrationaalisina ja siten arvaamattomina.
Mutta Waltzin näkemyksen mukaan Iranin ulkopolitiikkaa eivät johda ”hullut mullahit” vaan ”aivan täysjärkiset ajatollahit”. He osaavat kyllä pitää vihaa tihkuvia palopuheita saadakseen etuja neuvottelupöydässä. Mutta viime kädessä heillä ei ole ”minkäänlaista taipumusta itsetuhoisuuteen”.
Huomattavaa kohua jo herättäneen artikkelin kirjoittaja Kenneth Waltz on tunnettu ydinaseisiin erikoistunut kansainvälisen politiikan tutkija ja niin sanotun uusrealistisen koulukunnan perustaja.
lehti 