Kultaryntäys Haitiin alkamassa, hyödyt valuvat ulkomaille

Läntisen pallonpuoliskon köyhimmän maan uumenissa piilee 16 miljardin euron arvosta kultaa, hopeaa ja kuparia. Aarre houkuttaa ulkomaisia kaivosyhtiöitä, mutta Haitissa pelätään kultakuumeesta koituvan enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lain mukaan kaivannaiset kuuluvat Haitin kansalle, mutta kansalaiset on pidetty pimennossa hankkeista. Haiti Grassroots Watch -järjestön selvitys löysi niistä paljon hämärää.

Geologi Dieuseul Anglade johti valtion kaivoshallintoa liki 20 vuotta, mutta uusi pääministeri Laurent Lamothe erotti hänet hiljan. Syyksi epäillään sitä, että Anglade pyrki kasvattamaan Haitin siivua kaivostuloista.

Ennen potkujaan Anglade korosti, että ellei Haiti saa parempia sopimuksia, ”mineraalit kannattaa jättää tulevien sukupolvien kaivettaviksi.”

Tuhansia näytteitä tutkineet kanadalainen Eurasian Minerals ja sen haitilaiset tytäryhtiöt ovat eri mieltä. Niiden kumppanina on yhdysvaltalainen kaivosjätti Newmont. Kaikkiaan pohjoisamerikkalaisten yhtiöiden hallussa on jo 15 prosenttia Haitin pinta-alasta.

Hinta houkuttaa

Aiemmin Haitin mineraalien hyödyntäminen oli liian kallista poliittisten levottomuuksien ja asukkaiden vastustuksen vuoksi.

Kun kullan hinta on pysynyt korkealla ja Haitia rauhoittavat 10 000 hengen YK-joukot, kaivaminen alkaa kannattaa. Pääministeri Lamothe uskoo alaan ja haluaa muuttaa lakeja bisnestä suosiviksi.

Yli puolet Haitin kymmenmiljoonaisesta väestöstä elää äärimmäisessä köyhyydessä, työttömyys huitelee 70 prosentissa ja budjetti rahoitetaan pääosin kehitysavulla. Kulta-aarre kuulostaa kaivatulta pelastukselta.

Louhintaan liittyy kuitenkin ympäristöriskejä, eikä ole selvää, miten toiminta hyödyttää tavallisia haitilaisia.

Naurettavan pienet rojaltit

Haitin kulta on maaperässä pieninä hiukkasina, joten avolouhokset ovat ainoa mahdollisuus. Newmontilla on alan kokemusta muun muassa Ghanasta ja Perusta, joissa asukkaat valittavat veden saastuneen syanidista. Perussa tapahtunut elohopeavuoto sairastutti kymmeniä kuolettavasti.

Haitin entinen ympäristöministeri Yves-André Wainright pelkää kaivosten ympäristöhaittoja maassa, jonka metsäpeitteestä on jäljellä vain 1,5 prosenttia.

Kaivoshankkeiden valvontaa ei helpota se, että Haiti kuuluu maailman korruptoituneimpiin maihin. Sopimukset on solmittu salassa, ja toiminnan valvonta on heikkoa. Haiti perii kaivannaisista vain 2,5 prosentin rojaltit.

– Alle viiden prosentin rojaltit ovat naurettavia Haitin kaltaisessa maassa. Sellaista ei pitäisi edes harkita. Heikolle valtiolle rojalti on varmin tapa saada osuutensa, Christian Aid -järjestön kaivosekspertti Claire Kumar kommentoi.

Huono työllistäjä

”Pyöröovi” toimii Haitissakin valtion ja kaivosyhtiöiden kesken. Ronald Baudin neuvotteli sopimukset Newmontin kanssa talousministerinä. Sitten hän siirtyi firman leipiin ja hankki sille koeporausluvat. Anglade arvioi ne lainvastaisiksi ja oli parin kuukauden kuluttua viraton.

Hankkeet eivät lupaa suuria työllisyydellekään, Haitin taloushistoriaan perehtynyt yhdysvaltalainen professori Alex Dupuy sanoo.

– Kaivosala on huono työllistäjä ja pestaa paikallisia vain hanttihommiin. Yhtiöt tuovat tekniikan ja ammattiväen mukanaan, hän kertoo.

Rutiköyhän Lakwèvin maalaiskylän asukkaat ovat seuranneet valkoisten miesten näytteidenottoa kotiseudullaan.

– Koska vaurautemme lepää maan uumenissa, rikkaat tulevat hakemaan sen pois hienoilla välineillään. Aarteen päällä asuvat pysyvät köyhinä, viljelijä Arnolt Jean ennustaa.