Viimeinen sana
Pakanahallitus, heinäsirkkaparvet, jumalaton päätös, uskonnon opetus poistetaan kouluista kokonaan.
Tamperelaisen Aamulehden yleisönosastossa otettiin viime viikolla väkevästi kantaa edessä olevaan katastrofiin, joka johtuu siitä, että peruskouluista vähennetään hieman uskonnon opetusta. Käsitys oikeasta ja väärästä katoaa, suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuuskasvatukselta putoaa pohja pois ja jollain tavalla tällä yhdellä viikkotunnilla laitetaan alulle myös 700 000 ihmisen exodus kylistä metropoleihin.
Mitä ihmettä on tapahtunut vanhalle radikaalirokkari Mikko Alatalolle? Sillä parodiasta ei varmaankaan ollut kysymys, koska allekirjoituksena oli kansanedustaja (kesk.), ei esimerkiksi muusikko.
Nousevatko alistetut yhteiskuntaluokat suureen vallankumoukseen saavuttaen luokattoman yhteiskunnan?
Merkillisiä ovat ihmiselämän käänteet, niin myös Mikko Alatalon. Parhaiten hänet tunnetaan iskelmien laulajana, sanoittajana ja säveltäjänä, mutta Alatalolla oli vankasti sormensa pelissä myös silloin, kun aidosti suomalaista rock-musiikkia perustettiin 1970-luvun alussa. Hän oli kaksi hienoa LP-levyä julkaisseen Juice Leskinen & Coitus Int. -yhtyeen perustajia ja sittemmin soolouransa ohella paljon käytetty sanoittaja.
Sanoittajana Mikko Alatalo oli aikamoinen vallankumousmies. Hänen itsensä esittämä Comedienne esikoislevyltä Maalaispoika oon (1974) maalailee muutoksen lähenemistä ja alistettujen ylenemistä hienovaraisemmin kuin samoihin aikoihin ilmestyneen Agit Propin laulukirjan laulut, mutta samasta muutoksesta on kysymys.
Alatalo sanoitti myös pääosan Kangasalla perustetun merkittävän progeyhtye Tabula Rasan tuotannosta. Säveltäjänä toimi Kummeli-koomikkona myöhemmin kunnostautunut tyylikäs kitaristi Heikki Silvennoinen.
Tabula Rasan kahdella LP-levyllä (1975 ja 1976) Alatalo runoili vielä selkeämmin tulevasta suuresta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Yhdessä laulussa kyseltiin vanhoilta puilta vastausta ihmiskunnan tulevaisuuteen. Nousevatko alistetut yhteiskuntaluokat suureen vallankumoukseen saavuttaen luokattoman yhteiskunnan?
Tabula Rasan levyillä hän esitti myös peittelemätöntä uskonnon kritiikkiä. Laulussa Tuho on Pipiliaa lukeva ”sinä”, joka ei ollutkaan ”minun” puutarhaani kaunistava heimolainen, koska ”sinun” uskosi on ”minulle” luuloa ja hyllyvää suota.
Kiimingin lestadiolaisalueelta tiedotusopin lukijaksi tamperelaistunut Alatalo oli todella radikaali. 1970- ja 80 -luvun taitteessa syntynyt trilogia Siirtomaa-Suomen lauluista täydensi kuvaa yhteiskunnallisesti valveutuneesta (lue vasemmistolaisesta) taiteilijasta, olivathan laulujen aiheina työttömät, siirtotyöläiset ja kotiseudun tyhjeneminen Euroopan syrjäkylien tapaan.
Nyt Mikko Alatalo on konservatiivinen siltarumpukansanedustaja. Kansanedustaja on myös bändikaverinsa Veltto Virtanen lyhytaikaisesta Välikausitakista. Alatalon tapaan Veltto oli suomalaisen rokin synnyttäjä Virtanen-yhtyeessään ja myös sen harvinainen linkki amerikkalaisen undergroundin ja vasta tulollaan olevan suomalaisen punkin välillä.
Lolita-singlen B-puolella kuultu 20 j.J.D. oli täydellinen punk-manifesti jo vuonna 1974: ei pakoa eiliseen, ei mitään aatteita, vaan täyttä elämää ja kapina nyt, ja sitten nuorena hautaan. J.D. tarkoittaa tässä nuorena kuollutta näyttelijä James Deania.
Nyt Virtanen kuuluu perussuomalaistenkin mittapuulla eduskunnan pahnanpohjimmaisiin.
Entiset rock-visionäärit täyttivät viime vuonna 60 vuotta. Aika ei odota ketään, totesi Rolling Stones joskus luovina vuosinaan kauan sitten. Näin on. Rokin kapinallisistakin tulee säyseitä vanhoja herroja.
uutiskirje 