Suomi on osa Eurooppaa ja niinpä Tilastokeskuksen tuoreimpien tilastojen mukaan Suomen talous on menossa yhä huonompaan suuntaan. Kansantalouden tuotanto laski huhtikuussa edelliskuukaudesta 0,3 prosenttia. Maaliskuun lukemien mukaan kansantalouden kasvu edellisvuodesta olisi prosentin luokkaa.
Teollisuudessa menee kuitenkin vielä huonommin. Teollisuustuotanto laski toukokuussa 1,7 prosenttia vuoden takaisesta. Tuotanto väheni kaivosteollisuudessa 37 prosenttia, sähköntuotannossa 13 prosenttia ja metsäteollisuuden tuotanto väheni 9 prosenttia vuoden takaisesta. Metalliteollisuuden tuotanto oli kuitenkin 4,8 prosenttia suurempi kuin vuoden 2011 toukokuussa.
Uusien tilauksen kohdalla tilanne näyttää huonolta. Tilastokeskuksen mukaan uusien tilausten arvo oli toukokuussa 10,4 prosenttia pienempi kuin vuotta aikaisemmin. Vaikka metalliteollisuudessa näyttää tuotantolukujen mukaan menneen hyvin, niin näin tuskin jatkuu, sillä metalliteollisuudessa tilaukset vähenivät 14,2 prosenttia. Jopa kemianteollisuudessa tilaukset vähenivät ensi kerran sitten vuoden 2009.
Teknologiateollisuuden tuoreimmat tilastot julkistetaan elokuun alussa ja pääekonomisti Jukka Palokankaan mukaan ne ovat linjassa Tilastokeskuksen tietojen kanssa.
Teollisuus siirtyi itään
Viennin lamasta on syytetään eurokriisiä, mutta Palokangas näkee tilanteen laajemmin. Hän mukaansa taustalla on myös voimakkaasti koko 2000-luvun globaali rakennemuutos, kehittyvien Aasian talouksien nousu ja länsimaisten yritysten vahva siirtyminen näihin korkean kasvun maihin. Tämä on merkinnyt lännen teollisuudessa työpaikkojen vähentymistä.
– Eurokriisiä ei tästä voi syyttää. Vuonna 2008 alkanut taantuma koskee kaikkia ylivelkaantuneita länsimaita. Niiden vahvaa teollisuuden ydintä on valunut itään. Sitä kautta niiden kilpailukyky ja taloudellinen toimeliaisuus on hiljaa hiipunut. Tämä on johtanut velkaantumiseen.
Suomen tilanteen Palokangas näkee synkkänä, koska vuoden 2008 taantumaa edeltävää tasoa ei ole teollisuudessa saavutettu.
– Aina aikaisemmin, kun meillä on ollut joku lama tai taantuma, niin yllättävänkin nopeasti tuotanto on saavuttanut taantumaa edellisen tason ja jatkanut siitä ylöspäin. Nyt näin ei ole tapahtunut, toisin kuin Saksassa, Ruotsissa ja Hollannissa.
Kriisin loppua ei näy
Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan Seija Ilmakunnaksen mukaan Suomen tilanteesta kannattaa olla huolissaan, vaikka vuoden 2008 kaltaisessa taantumassa ei olla.
– Kokonaisuudesta kannattaa olla huolestunut, vaikka mitään vuoden 2008 tyyppistä äkkijarrutusta ei ole olemassa.
Eurokriisin pitkittymisestä on kuitenkin syytä olla huolissaan.
– Jos eurokriisi jostain ihmeellisestä syystä oikenisi nyt, niin tilausten vähenemisestä ei kannattaisi olla huolissaan. Mutta kun sen yhdistää eurokriisin pitkittymiseen, niin tilanne on synkempi. Kasvu jää tänä vuonna hyvin vaatimattomaksi. Esimerkiksi maaliskuussa tekemämme arvio eurokriisin kestosta on nyt synkempi.
Kauanko eurokriisi sitten kestää?
– Sitä ei kukaan osaa sanoa. Uusimmat ennusteet esimerkiksi Espanjan kohdalla näyttävät siltä, että siellä talous taantuu ensi vuonnakin. Koko euroalueen kannalta on huonoa, että kasvu kriisimaissa antaa odottaa itseään, sanoo Ilmakunnas.
Palokankaan arvion mukaan kriisi jatkuu Euroopassa ja USA:ssa pitkään, vaikka sen muoto saattaa muuttua.
Lisäsäästöissä ei järkeä
Pienessä ja syrjäisessä Suomessa istutaan ja pyöritellään peukaloita ja ihmetellään mitä maailmalla tapahtuu. Emmekö todella voi itse tehdä mitään asian hyväksi omassa maassamme?
– Suomi on tunnetusti vahvasti viennistä riippuva kansantalous, joten emme voi koteloitua muun maailman menosta irti.
– Kotimaisessa finanssipolitiikassa on erilaisia vaihtoehtoja, kuten millä aikataululla julkisen talouden tasapainoa tavoitellaan. Talousnäkymät kannattaa ottaa huomioon ensi vuoden budjettia suunniteltaessa.
– En pidä hyvänä sitä, että ensi vuodella sovittaisiin isoista lisäsäästöistä, koska talouskehitys näyttää muutenkin ennakoitua huonommalta, sanoo Ilmakunnas.
Jukka Palokangas uskoo, että pahin on vielä edessä. Sen takia Suomessa pitää voimakkaammin panostaa kilpailukykyyn. Tällä hän tarkoittaa laajalti niin verotusta, ympäristöpolitiikkaa, työmarkkinoita, innovaatiopolitiikkaa kuin koulutuspolitiikkaakin.
– Tässä on vaarana se, että kun meillä ei ole tapahtunut sellaista romahdusta kuin joissakin eteläisen Euroopan maissa, niin hätäkellot eivät soi. Tosiasiassa kilpailukykymme on rapautunut koko 2000-luvun.
lehti 