Tulin, näin ja hävisin

Viimeinen sana

Vielä reilun viikon ajan yksi yleisimmistä puheenaiheista on se, saako Suomi mitalia olympialaisista. Ruotsilla, Norjalla ja Tanskallakin on jo! Pohjois-Koreakin porskuttaa monen kultansa kanssa jo tavoittamattomissa.

Käykö niin, että monien vuosien ankarien ponnistusten jälkeen Suomen saaliiksi jää vain se jo kisojen alussa saatu yksi pistesija. Sisukas Suomi jumiutuu kansakuntien joukossa häntäpäähän. Yhdellä pistesijalla tosin voi voittaa joitakin Tyynenmeren pieniä saarivaltioita.

Vaikuttaako menestymättömyys Suomen luottoluokitukseen? Onko AAA vaarassa?

Vaikuttaako menestymättömyys Suomen luottoluokitukseen?

Ei ole auttanut Suomen poikia ja tyttöjä mitalijahdissa edes se, että niin presidentti Sauli Niinistö kuin hänen puolisonsakin Jenni Haukiokin olivat kisojen alkupäivät kannustusjoukoissa. Voi tietysti olla, että juuri siksi Ville Lång ylsi sulkapallossa kaikkien aikojen kovimpaan suoritukseensa viemällä maailman kakkostähdeltä erän upealla pelillään.

Ehkä mitaleja alkaa ensi viikolla ropista, kun kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki liittyy kannustusjoukkoihin. Tosin voihan käydä niinkin, että urheiluministeri on taas väärässä paikassa juuri silloin, kun pitäisi tiukassa paikassa heiluttaa sinivalkoista lippua. Voihan olla, että hän seuraa maahockeyta juuri silloin, kun suomalaispainija tarvitsisi lisäkannustusta kisamolskilla.

Monen suomalaisen mielestä olympiakisat alkavat oikeastaan vasta yleisurheilun myötä. Reilun viikon ajan olympiahengessä olemme voineet tv:n välityksellä tutustua vähän eksoottisimpiinkin lajeihin, kuten koskimelontaan tai kenttäratsastukseen, josta muuten taitavat löytyä näissäkin kisoissa kaikkein kovimmalle joutuvat urheilijat, jotka eivät suorituksiaan selittele kuin korkeintaan hörähtämällä tai vaisusti hirnahtaen.

Kun yleisurheilu alkaa, Suomen kansa pitää peukkujaan pystyssä varsinkin keihäänheiton karsintapäivänä. Varmaa on, että jokainen kolmikosta heittää karsinnassa vähintään yhtä pitkälle kuin Tapio Rautavaara voittaessaan 64 vuotta sitten juuri Lontoossa keihään kultamitalin. Ehkä se voisikin olla vähimmäistavoite, se ei tosin riitä jatkoon, mutta tärkeintähän on rehti ja jalo kilpailu. Vai?

Siitä tulikin mieleen, kuinka sattuvasti Lontoon kisajärjestäjät valitsivat avajaistilaisuuden yhdeksi pääesiintyjäksi Mr Beanin eli Nolojen tilanteiden miestä näyttelevän brittikoomikko Rowan Atkinsonin.

Itse kisoissa noloja tilanteita on riittänyt. Lontoo löi heti aluksi pöytään kovan pohjan, kun järjestäjät sekoittivat Koreoiden liput. Pohjois-Korea ehti jo harkita kisoista vetäytymistä.

Doping-käryt ovat tällä tasolla jo niin arkipäiväisiä, että niihin ei enää kiinnitetä isompaa huomiota. Vasta jonkun tähtiurheilijan kärähtäminen nostaisi ison pulinan. Sitä on kuitenkin turha odottaa, sillä jo vuosikaudet D-teknologia on juossut vähintään puolikierrosta D-testaajien edellä.

Noloja tilanteita on nähty – tai nyt julkituotu – muun muassa sulkapallokentillä, kun joukko pelaajia on diskattu tahallaan häviämisen takia, jotta he olisivat saaneet seuraavalla kierroksella ”helpomman” vastustajan. Ennen tätä sanottiin taktiikaksi, eikä siitä ole rangaistu.

Ehkä tahallaan pelinsä hävinneet eivät vain osanneet oikeaa häviämistaktiikkaa. Kenellä tahansahan voi joskus olla huono päivä ja vaikka kuinka parhaansa yrittää, niin se ei riitä voittoon. Olisivat kysyneet vaikka suomalaisilta. Häviö ei riitä, vaan pitää osaa hävitä oikein.

Kisajärjestäjät voivat syyttää vähän myös itseään, kun ovat rakentaneet sellaisen lohkojaon, joka mahdollistaa turhat pelit silloin, kun on jo jatkossa.

Pitäisiköhän tunnettu iskulause muuttaa muotoon ”tärkeintä ei ole tappio, vaan jalo kilpa” ja toinen ”tulin, näin ja hävisin”?

Urheiluministeri Arhinmäkikin on liputtanut uusien lajien puolesta. Nyt Suomen joukkueen suurin mitalitoivo löytyy suurelle yleisölle tuntemattomasta lajista eli purjelautailusta, joka kai paremmin tunnetaan surffauksena. Tuuli (!) Petäjä taistelee tosissaan mitalista Weymouthin vesillä.

Purjelautailua voi kai verrata talviolympialaisten lumilautailuun, jossa suomalaisetkin pärjäävät – ainakin toistaiseksi. Voisiko käydä niin, että Petäjästä tulee uuden ajan Hannes Kolehmainen, joka surffaa Suomen mitalistien maailmankartalle?