Etelä-Espoon eläkeläisten yhteiskuntakerhossa 30.3.09 pohdimme suomalaisen yhteiskunnan suhtautumista syytinkiläisiin. Erityisesti meitä huolestutti Mikael Liliuksen, jonka tulokehityksen ministeri Pekkarinen on uhannut torpata, tuleva eläköityminen. Pekkarisen pontevan toiminnan tuloksellisuuden ansiosta kuluvan vuosituhannen kahdeksan ensimmäisen vuoden aikana Mikael Lilius onkin onnistunut saamaan valtioyrityksestä tuloja vaivaiset 33 miljoonaa euroa. Pihtiputaan muorikin on saanut kaivaa iloisin mielin kukkaroaan, jotta korotetuilla sähkömaksuilla on saatu liliuksille suolarahat kasaan.
Vaivasimme aivonystyröitämme, jotta keksisimme, kuinka yhteiskunnassamme esiintyvä ikärasismi ei koskettaisi aikanaan eläköityvää Liliusta. Television ajankohtaisohjelmassa esiteltiin asiakaspulaa potevia loisteliaita kylpylöitä, joita veronmaksajien tuella on rakennettu ja ylläpidetty väestökatoalueilla. Ministerit Härmälä ja Pekkarinen voisivat lahjoittaa pienenä hyvän miehen lisänä yhden tällaisen kylpylän Mikael Liliukselle eläkepäivien mummonmökiksi. Kylpylän majoitustiloihin voitaisiin majoittaa Filippiineiltä ja Thaimaasta tuotu osaava henkilökunta iän mukana vääjäämättömästi raihnaistuvan Liliuksen tarpeita tyydyttämään.
Koska kateudesta on meillä tehty kaikkein tuomittavin pahe, me haluamme irtisanoutua siitä kerta kaikkiaan. Osoituksena vilpittömyydestämme tässä asiassa, ehdotamme, että eläkeläisopettajamme tarjoutuisivat opettamaan sujuvaa ruotsin kieltä Liliuksen eksoottiselle ja palvelualttiille henkilökunnalle. Me haluamme olla edesauttamassa, ettei ruotsinkielisen pienen vähemmistömme jäsentä syrjitä tasa-arvoisten palvelujen saannissa omalla äidinkielellään.
Rukan liukkaista laduista haaveillen mietimme myös muiden eläkeläisten kohtaloa. Hallituskin on varmaan kipeästi tietoinen siitä uudesta ihmeellisestä ilmiöstä, että vasta nyt ihmiset ovat alkaneet ikääntyä ja uutisten mukaan poikkeuksellisen nopeasti. Aivan kuin ihmiset aikaisemmin eivät olisikaan vanhentuneet joka vuosi yhdellä vuodella. Tapahtuiko silloin peräti ikäpolvien nuorentumista?
Inflaation nakertamat pikkueläkkeet, vakuutusyhtiöiden ikäihmisiltä moninkertaisina karhuamat vakuutusmaksut ja kärjistyvä pula ikääntyvien hoitopaikoista ja hoitajista innoitti yhteiskuntakerhoamme innovoimaan hallituksellemme tavallisten eläkeläisten vaippapakkoon seuraavanlaisen esityksen:
Lähdemme liikkeelle ajankohtaan sopivasti elvytyksellä. Finlandia-talon marmoripäällyksen vaihdossa vanhoista ylijäämämarmorilevyistä rakennetaan Hankoniemen kärkeen vähintään puoli kilometriä leveä hohtavan valkoinen mereen laskeutuva marmoriportaikko Gangesin rannalla olevan Mumbain malliin. Samassa yhteydessä hallitukselta edellytetään korjausehdotusta suomalaisittain virheelliselle Itämeri-nimitykselle. Vain Ruotsista katsoen kyseessä on Itämeri, virolaiset kutsuvatkin aluetta Länsimereksi, joka sopisi mainiosti tarkoitukseemme muistellen Mika Waltarin Sinuhen Lännen maan symboliikkaa. Suomesta katsoen kysymyksessä on Lounameri, joka muistuttaa eläkeläismassoille sopivasti, ettei ilmaisia lounaita ole. Tämä nimitys kelvannee meille.
Toinen esitystämme tukeva peruste on Lounameren saasteisuus, jonka vuoksi ehdottamamme uusiokäyttö on tervetullut ja paikallista hankolaista elinkeinoelämää piristävä ruiskeiden ryöppy. Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna Lounameren vesi on lämpimimmillään ja silloin Hankoon suunnistavat kaikki edellisvuoden aikana vaippapakkoon ja hoidon puutteeseen kyllästyneet ikäihmiset omaisineen Ultima Festival- nimiseen kolmipäiväiseen suurtapahtumaan. Eläköitymässähän ovat jo nuoruudessaan festivaaleihin tottuneet ikäpolvet. Juhlayleisö nauttii koko viikonlopun kestävästä korkeatasoisesta kulttuuritarjonnasta ja erityispiirteenä on perhekuntien tiivis yhteiselo. Yhteisöllisyyshän on nostettu hallituksen johdonkin suulla arvoonsa.
Ultima Festivaali huipentuu sunnuntai-iltana klo 18 alkavaan Tallinnaan suuntautuvaan uintimaratoniin. Ensimmäisessä erässä tasan kello 18 lähtevät uskonnollishenkisimmät ikäihmiset. Omaiset saattavat arvokkaasti hohtavan puhtaita, valkoisia ja leveitä marmoriportaita oman vaipanvaihtoväleihin tuskaantuneen vanhuksensa Lounameren lempeille aalloille ja sinfoniaorkesterin soiton ”Sua kohti Herrani, sua kohti vain…” innoittamana hurmoshenkiset vapaaehtoiset Tallinnan maratonuinnin osallistujat aloittavat Eestiin suuntaavan matkansa. Valkoiset poliisiveneet seuraavat arvokkaasti uimareita.
Viimeisten päiden vajoamisen jälkeen poliisijohtaja tekee kunniaa ja veneet palaavat uutta lähtöä varten. Viimeisenä viimeiselle uintikeikalleen lähtevät kaikkein maallistuneimmat, jotka ovat saattaneet nauttia runsaastikin Festivaalia sponsoroivien ”virvokevalmistajien” tuotteita. Ultima Festivaalien sponsorointi on festivaalin suuren markkina-arvon vuoksi ankarasti kilpailutettu ulkomaisia tuottajia myöten. Viimeistenkin uimareiden vajottua Lounameren armaisiin aaltoihin, seuraa Lounameren myrkyllisyyden vuoksi työttömiksi jääneiden kalastajien perinne-esitys. Nuotanvedolla vajonneet omaiset kootaan ja kalmot nostetaan puhtaan valkoiselle marmoritasanteelle uljaaseen rivistöön.
Seuraavana ohjelmanumerona omaisille järjestetään tosi-TV-henkinen upea kilpailu, jossa nopeimmin omaisensa kalmon tunnistaneet saavat valita ensimmäisinä ruumisarkun festivaalin runsaan arkkunäytöksen valikoimasta. Hangon Ultima Festivaalialueella on mahdollista käyttää suuren krematorialaitoksen palveluja ja omaiset saavat halutessaan vainajansa tuhkan mukaansa jo maanantaiaamuna.
Mahdollisille festivaalimme arvostelijoille voimme jo etukäteen vakuuttaa, ettei kyseessä ole ahdistava itsemurhatapahtuma, mikä on suuri helpotus omantunnonarkoja ajatellen. Tämän vakuudeksi Tallinnaan uimalla saapuneille vanhuksille jokaiselle annetaan vapaalippu autolautalle Helsinkiin. Lippuun sisältyy rajoittamaton nautintaoikeus seisovassa pöydässä paluumatkan aikana.
Hallituksen ministereillekin on suuri helpotus, ettei heidän tarvitse tuntea tunnonvaivoja ja ahdistua maamme eri puolilta tulevista uutisista, joissa kerrotaan kitumiseen uupuneitten eläkeläisten epätoivoisista teoista. Eikä voida vähätellä merkitystä, mitä yhdessä vietetty viikonloppu merkitsee jälkeen jääneille omaisille. Ultima Festivaalissa omaiset lataavat akkujaan ja myönteisten kokemusten siivittäminä jaksetaan seuraaviin festivaaleihin.
Suomella on kyseenalainen maine kusiaispesässä istumisten ja akankantojen maana ja sitä taustaa vasten Ultima Festivaali on mitä kilpailukykyisin formaatti ja siisti tulevaisuuden tuote, jonka Suomen ulkoministerin asettama maabrandi- työryhmäkin varmaan positiivisesti huomioi.
Ultima Festivaali tuleekin alusta asti olemaan globaalilevitteinen uutiskevennys, joka takaa myös tapahtuman sponsoroijien tasokkuuden.
Ultima Festivaaliin sopii myös olemassaolon perimmäisiä kysymyksiä ja ihmisen elämisen arvokkuutta puntaroivat korkeatasoiset seminaarit ja kirjanäyttelyt.
Tehokkuuden nimiin vannovalla nykyhallituksella ei kerta kaikkiaan ole varaa sanoa ei Ultima Festivaalille ja tapahtuma taitaa olla oivasti linjassa uuden yliopistouudistuksenkin kanssa, suorastaan sen jatkumo.
Muut kuin Ultima Festival- tyyppiset keinot ratkaista hoitotarpeessa olevien ikäihmisten ihmisarvoinen loppuelämä taitavat olla saneerausten Suomessa mahdottomia. Heikkokuntoisia vanhuksia ei saisi pitää olosuhteissa, jotka täyttävät eläinrääkkäyksen kriteerit.
Jos yhteiset varamme ohjataan pankeille ja liliuksille, eikä yhteisiä asioita hoitamaan valitut poliitikot uskalla suitsia ahneutta, ei Ultima Festivaalille ole kuin vielä huonompia vaihtoehtoja.
On arvokeskustelun aika.
lehti 