Yli 40 ihmisen kuolema ja yli 70:n loukkaantuminen Marikanassa ja väkivaltaisten mielenosoitusten leviäminen muille kaivosalueille on seurausta monesta tekijästä.
Pahimmat ovat valtava tasa-arvon puute Etelä-Afrikassa, huono palkkaus äärimmäisen vaarallisesta työstä, työnantajien vastuuttomuus työturvallisuudesta ja työläisten elinolosuhteista, tehoton hallitus, kouluttamaton ja brutaali poliisi sekä ay-liikkeen hajanaisuus.
Etelä-Afrikan kirkkojen perustama ja useiden maiden kirkkojen tukema tutkimuslaitos The Bench Marks Foundation on kaksi kertaa tutkinut Etelä-Afrikan platinakaivosten työ- ja ympäristöolosuhteita. Maailman kolmanneksi suurimman platinakaivosyhtiön Lonminin omistaman Marikanan raportti on lohdutonta luettavaa.
Köyhyys on demokratian aikana jopa lisääntynyt.
Surkeat olosuhteet kaivoksilla
Kuolleisuus kaivoksilla on korkeaa, kolmannes työntekijöistä on siirtotyöläisiä, joiden koulutus kaivostyöhön on heikko. Tämä vaikuttaa kuolleisuuteen ja tapaturmiin.
Yhtiö irtisanoi viime vuonna 9 000 työntekijää palkkoja ja työolosuhteita koskeneiden erimielisyyksien vuoksi ja korvasi heidät suureksi osaksi siirtotyöläisillä.
Sosiaaliset ongelmat alueella ovat kasvaneet slummien lisääntyessä, sillä siirtotyöläisten perheet ovat jääneet kotiin aivan kuin apartheidin aikana.
Hengityselinsairaudet ja aids ovat lisääntyneet ja ympärillä oleva maatalous kärsii kaivosten saastuttamien vesistöjen vuoksi.
Eniten kaivostyöläisten turhautuneisuutta on lisännyt valtava eriarvoisuus kaivosten johdon ja erittäin vaarallista työtä tekevien työläisten välillä.
Työläiset ansaitsevat keskimäärin 7 000 euroa vuodessa kun esimerkiksi Gold Fields-yhtiön pääjohtaja Nick Holland kuittaa 3,26 miljoonaa euroa toimistotyöstään. Keskimäärin kaivosyhtiöiden johtajien palkat ovat 2 miljoonaa euroa.
Tasa-arvoa vain varakkaille
Tilanne muilla työelämän aloilla on yhdenmukainen. Työelämän tasa-arvoa tutkineen komission mukaan epätasa-arvo on lisääntynyt erityisesti yksityisellä sektorilla.
Valkoihoiset miehet ovat edelleen halutuimpia työntekijöitä ja ylenevät parhaiten. Etelä-Afrikka kilpailee maailman eriarvoisimman maan tittelistä Brasilian ja Namibian kanssa.
Etelä-Afrikan hallitukset eivät ole onnistuneet demokratisoinnin jälkeen lisäämään kansalaisten taloudellista eivätkä henkistä tasa-arvoa. Päinvastoin, köyhyys on vuoden 1994 jälkeen lisääntynyt sekä mustien että valkoihoisten keskuudessa.
Noin 40 prosenttia eteläafrikkalaisista elää YK:n nimeämän köyhyysrajan alapuolella. Suurin osa heistä on mustia afrikkalaisia.
Työttömyys on virallisesti noin 26 prosenttia, mutta suurimman ammattijärjestöjen keskusliiton Cosatun mukaan todellinen luku on lähes 40 prosenttia. Välissä oleva väki selviää tavalla tai toisella sosiaalituella ja harmaalla taloudella. Mustien nuorten työttömyys townshipeissa saattaa olla 90 prosenttia.
Samanaikaisesti erityisesti hyvässä asemassa ennen ANC:n hallintoa olleet valkoihoiset ovat hyötyneet ANC:n talouspolitiikasta. Maahan on lisäksi syntynyt hallitusten tukipolitiikan tuella pieni, mutta erityisen rikas mustien yrittäjien ryhmä, joka elää tasa-arvoista elämää vauraiden valkoihoisten rinnalla.
Hajoava ay-liike
Etelä-Afrikan vahva ammattiyhdistysliike on kaivoslakkojen yhteydessä osoittautunut haavoittuvaksi. Kaivostyöläiset arvostelevat virallisen ammattijärjestönsä NUM:n johdon olevan etäällä työntekijöiden maailmasta, viettävän aikaa Johannesburgin ilmastoiduissa toimistoissa ja nauttivan miljoonaluokan palkkoja.
Marikanassa tilanne johti kilpailevan ammattijärjestön perustamiseen, vihanpitoon järjestöjen välillä ja lopulta viikkojen lakkoon ja väkivaltaan.
Kun lakkolaiset sekavan neuvottelun jälkeen hyväksyivät 22 prosentin korotukset palkkoihinsa, syynä olivat pelko kaivostoiminnan lopettamisesta ja paikalla olevat sotilaat. Presidentti Jacob Zuma on lähettänyt Marikanaan armeijan valvomaan tilannetta tammikuun loppuun asti.
Cosatun viimeviikkoisessa kokouksessa järjestö vaati hallitusta muuttamaan järjestölakia niin, ettei uusien järjestöjen perustaminen olisi niin helppoa kuin se tällä hetkellä on. Cosatu vaati myös asettamaan vajaan 300 euron minimipalkan kaikille aloille.
lehti 