Merijään laajuutta Pohjoisella Jäämerellä on mitattu satelliittien avulla vuodesta 1979 alkaen.
Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö Jari Haapala toteaa, että merijään laajuus on vähentynyt koko mittausjakson aikana, mutta viimeisten kymmenen vuoden aikana merijään sulaminen on kiihtynyt. Havainnot ovat hänen mukaansa sopusoinnussa globaalin ilmaston lämpenemisen kanssa.
Tämän vuoden syyskuussa merijään laajuus saavutti kaikkien aikojen pienimmän arvon, 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Syyskuussa keskimääräinen jään laajuus oli 3,7 miljoonaa neliökilometriä, joka on 0,6 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin aikaisempi vuonna 2007 mitattu minimiarvo.
Merijäätä voidaan luotettavasti havainnoida usean eri satelliitin avulla.
Sulamisvauhti kiihtynyt
Ennen vuotta 2000 merijään vuosittainen pienin laajuus vaihteli 6,2–8,0 miljoonan neliökilometrin välillä.
Tämän vuoden syyskuun keskimääräinen jään laajuus oli vain noin 3,7 miljoonaa neliökilometriä, mikä on koko mittausjakson pienin mitattu määrä. Jään laajuus on ollut jo kuudetta viikkoa alempi kuin edellinen vuonna 2007 havaittu minimiarvo.
Merijääkenttä ei ole yhtenäinen laatta, joka sulaa ja kasvaa reunoiltaan, vaan erikokoisten ja paksuisten lauttojen muodostama mosaiikki.
Jään paksuuntuminen riippuu erityisesti ilman lämpötilasta, lämpösäteilystä ja valliintumisesta. Sulamiseen vaikuttavat auringon säteily, ilman lämpötila ja merestä tuleva lämpövuo.
Perimmiltään muutokset johtuvat Arktisen alueen lämpenemisestä. Lämmenneiden talvikuukausien ansiosta, merijää ei kasva enää niin paksuksi kuin aikaisemmin ja jääkenttä sulaa nopeammin kesäkauden aikana. Sulavesialueiden lisääntyminen voimistaa lämpenemistä.
Vanhan jään määrä vähenee
Sulamiskauden yli selvinneestä jäästä muodostuu monivuotista jäätä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana erityisesti yli viisi vuotta vanhan jään määrä on vähentynyt merkittävästi.
Jään ohentuminen on myös muuttanut jääkenttää hauraammaksi, jonka johdosta sen kiertoliike on voimistunut ja jää ajautuu nopeammin Jäämereltä Pohjois-Atlantille.
Kesällä 2012 merijään sulaminen oli erityisen voimakasta elokuun aikana, jolloin Tyynenmeren puoleisella alueella syntyi voimakas matalapaine, jonka synnyttämä myrsky rikkoi jääkenttää ja kiihdytti sulamista.
Ilmastonmuutos vaikuttaa
Merijään vähentyminen on tutkijan mukaan selkeä osoitus ilmastonmuutoksen etenemisestä.
Yksi ilmastomallien perustuloksia on, että Arktinen alue lämpenee muita maapallon alueita voimakkaammin ja merijää häviää kasvihuonekaasujen pitoisuuden lisääntyessä ilmakehässä.
Havaitut muutokset Jäämerellä noudattavat hyvin tätä jo kymmeniä vuosia sitten saatua tulosta. Huolestuttavana kehityksenä tutkijat pitävät sitä, että merijään vähentyminen on tapahtunut huomattavasti nopeammin kuin mitä mallit ovat arvioineet.
Haapalan mukaan arviot jäättömästä Jäämerestä vaihtelevat suuresti.
– Konservatiivinen arvio on, että Jäämeri on kesäaikaisin aina jäätön aikaisintaan 2030–2050. Viimeiset monivuotisen jään alueet tulisivat löytymään Kanadan ja Grönlannin pohjoisalueilta.
Talviaikaan jääkansi peittäisi lähes yhtä laajat alueet kuin nykyäänkin, mutta merijää on huomattavasti nykyistä ohuempaa.
lehti 