Gustav Mahler (1860–1911) sävelsi sosiaalidemokraattista, yhtäläistä äänioikeutta ja tasapaksuutta kuvaavaa musiikkia.
Atonaalinen musiikki oli merkki subjektin hajoamisesta, piittaamattomuudesta ja yhteiskunnan totaalisesta atomisoitumisesta. Atonaalista musiikkia ei duurin ja mollin vaihtelu määrittele.
Tätä Fredrik Långin määritelmää voi tarkastella Sara Hildénin taidemuseon Ekspressioita -näyttelyssä kuvataiteiden ja musiikin vuoropuheluna.
Mukana on muun muassa itävaltalaisen säveltäjän ja atonaalisuuden kehittäjän Arnold Schönbergin (1874–1951) maalauksia sekä venäläisen kuvataitelija Wassily Kandinskyn (1866–1944) töitä.
Määrittelihän mestarillinen lyyransoittaja Leonardo da Vinci (1452–1519) musiikin maalaustaiteen nuoremmaksi sisareksi, koska molempia kannattelivat harmoniset mittasuhteet.
Ihmisen ja luonnon kadotettu yhteys
Säveltämisen ohessa Schönbergin intohimona oli kuvataide, ja Kandinsky oli taitava sellisti. Schönberg kirjoitti Kandinskylle elokuussa 1912, että taiteilija luo teoksiaan häntä askarruttavista asioista. Ei löytääkseen ratkaisuja ongelmiin, vaan käsittääkseen ne.
Ekspressioita-näyttely esittelee Die Brucken ja Der Blaue Reiter -ryhmien keskeisten taiteilijoiden maalauksia ja kuvanveistoa.
Ekspressionistit halusivat kuvata todellisuutta ihmisen sisäisen kokemuksen kautta. He suosivat luonto- ja eläinaiheita, joiden avulla he pyrkivät kuvaamaan ihmisen ja luonnon välistä kadotettua yhteyttä.
Todellisuus muuttui konkreettisen, objektien täyttämän maailman sijaan mielentilaksi, jolloin taiteilija välitti yleisölle aikakautensa tuntoja siveltimensä kautta.
Venäläis-saksalaisen Alexej von Jawlenskyn (1864–1941) Yksinäisyys vuodelta 1912 ennakoi suurta maailmanpaloa keskellä vuoristoa jököttävän mustan sähköpylvään välityksellä, joka muistuttaa myös ortodoksista hautaristiä aution mustanpuhuvan maankamaran ja verenpunaisen taivaan välissä.
Kuvasta kuultavaa
Natsit julistivat epäonnistuneen kuvataiteilija Adolf Hitlerin (1889–1945) johdolla ekspressionistien teokset rappiotaiteeksi 1930-luvun Saksassa, teoksia takavarikoitiin ja taiteilijoita asetettiin maalauskieltoon.
Monet 1900-luvun alun ekspressionisteista osallistuivat ensimmäiseen maailmasotaan, osa heistä kaatui rintamalla.
Schönberg muutti USA:n vuonna 1933 eikä palannut Wieniin sodan päättymisen jälkeen. Kandinsky muutti takaisin Venäjälle ensimmäisen maailmansodan aikana ja vaikutti Neuvostoliiton kulttuurihallinnossa sen alkuvaiheessa, mutta joutui erimielisyyksiin ”mystiikan” takia konstruktivismia edustaneiden kollegoidensa kanssa.
Hän emigroitui 54-vuotiaana Saksaan, jossa opetti Bauhausissa ja muutti Ranskaan natsien julistettua hänen taiteensa ”rappiotaiteeksi”.
Suomessa on vain kaksi Kandinskyn maalausta, toinen Didrichsenin- ja toinen yksityiskokoelmassa.
Sara Hildénin taidemuseon näyttelyssä on esillä noin sata maalausta ja veistosta 20 taiteilijalta. Näyttelyn yhtenä helmenä nähdään Franz Marcin teos Kolme kissaa vuodelta 1913.
Marraskuun 25. päivä klo 15 museossa järjestetään keskustelutilaisuus otsikolla Kuvasta kuultavaa. Tilaisuudessa Tampereen Musiikkiakatemian opiskelijat esittävät sävellysopiskelijoiden uutta, näyttelyn innoittamaa musiikkia.
Sara Hildénin taidemuseo: Ekspressioita. Näyttely saksalaisesta ekspressionismista 13.1.2013 saakka.
uutiskirje 
