Ympäristöministeriön lainoppinut kansliapäällikkö Hannele Pokka sanoo, että Suomessa ympäristölainsäädäntö on tiukka ja päästörajojen osalta kohdallaan. Mutta hän tunnustaa Talvivaaran kaivoskatastrofin nyt opettaneen, että valvonnassa on puutteita.
Pokka tähdentää, että ministeriöt eivät Suomessa valvo yksittäisten yritysten toimia vaan sen tekevät alueviranomaiset. Talvivaaran ympäristöongelmien valvontavastuu on ollut Kainuun ELY-keskuksen. Sen resurssit ovat kuitenkin olleet aivan liian pienet kaivosyhtiön aiheuttamiin ongelmiin nähden.
Pokka sanoo, että ministeriö lähetti omia ja palkkasi ulkopuolisia asiantuntijoita analysoimaan katastrofin sisältöä, laajuutta ja tehtäviä ratkaisuja, kun Talvivaara-ongelmat kasvoivat järkyttäviin mittoihin.
– Värvättiin ELY-keskuksen avuksi Aalto-yliopiston ystävällisellä avustuksella heiltä ja muualtakin huippuluokan asiantuntijoita, jotka ovat joutuneet ottamaan kantaa patoturvallisuuden ja vesien hallinnan asioihin.
Vaikka ympäristölaki on Suomessa Pokan mukaan Euroopan tiukimpia, joudutaan nyt vielä pohtimaan, ovatko kaikki säädökset esimerkiksi valvonnan osalta kohdallaan. Onneksi uusi ympäristölaki on tekeillä. Koko laki lähtee keväällä eduskuntaan lausuntokierrokselle. Teollisuuden toimintaa koskevat tiukennukset ovat jo lausuntokierroksella.
Valvojien ryhdyttävä nyt komentamaan
Pokan erittelyn mukaan Talvivaara on osoittanut, että kysymys on monella tavalla valvonnan resursseista. Katastrofin laajentuminen ja pitkittyminen nosti esiin myös ongelmat valvonnan työtavoista, sen kulttuurista.
Pokka ei syytä ELY-keskuksen virkamiehiä, mutta puhuu vakavasti yleisistä valvonnan työtavoista.
– On keskusteltu siitä, olisiko tässä tapauksessa valvojan pitänyt toimia muutoin kuin Suomessa valvojaviranomaiset toimivat. Valvoja neuvoo, ohjaa ja antaa kehotuksia toiminnanharjoittajalle eikä ensimmäisenä mene poliisille valittamaan tai tee hallintopakkopäätöstä, että nyt on pakko tehdä nämä ja nämä.
– Tästä on ollut nyt ainakin se seuraus, että ympäristöministeriö muutti valvontaohjettaan. Enää ei kovin monta kertaa tarvitse neuvotella vaan pitää ruveta komentamaan.
Pokka sanoo ymmärtävänsä hyvin valvontaviranomaisten sivistyneitä toimintatapoja. Yleensä kehotukset ovat tuottaneet tulosta. Talvivaarassa niiden perille meno osoittautui kuitenkin ongelmaksi.
Hallintopakon käytöstä, eli pahimmassa tapauksessa tuotannon keskeyttämisestä, seuraavat aina erinäiset valitusoikeudet. Ja jos tehdään heti poliisille rikosilmoitus, niin kestää kuukausia ennen kuin kuuluu mitään. Nopein tie muutoksiin on yleensä ollut neuvottelu ja ohjeistus.
– Jos asioita halutaan normaalisti hoitaa, niin tämä tapa on ollut hyvin käytännöllinen. Tässä on arvosteltu valvontaa, että se on ollut lepsua monen suomalaisen mielestä, mutta kyllä se normaalisti on pelittänyt.
Hannele Pokan laajempi haastattelu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 30. marraskuuta.
lehti 