Ruotsalainen yhteiskuntakriitikko, kirjailija Jan Myrdal varoitti jo vuonna 2000 äärioikeiston noususta.
Kirjailija Jan Myrdal, 72, on iän myötä vain teroittanut sanallista peistään. Hän vieraili Tampereella luennoimassa August Strindbergistä. Aiheinaan Strindberg ja ruotsalaisuus sekä Strindberg ja naiset.Tuliaisinaan hänen uusin Strindberg-tutkielmansa Johan August Strindberg -kirja. Myrdalille tuo naistenvihaaja-älykkö on ehtymätön kiinnostuksen kohde.
– No mutta hyvänen aika! Hänen ruotsinkielensähän jo on niin uskomattoman kaunista, elävää ja moniulotteista! Tutustuin Strindbergin teksteihin jo pikkupoikana. Murrosikäisenä samaistuin hänen kapinallisuuteensa; koulunkäynti jäi, ja lähdin työhön, harjoittelijaksi Värmlands Folkbladiin.
Myrdal korostaa, että tuo palkkapiian poika ei ollut oikein hovikelpoinen.
– Hän ei suostunut yläluokan maskotiksi, vaan eli elämänsä vastarannankiiskenä, piikkinä porvariston lihassa.
Kuten Myrdal itsekin.
– Minua askarruttaa muun muassa, miksi Strindberg ei ole saavuttanut laajempaa kansainvälistä suosiota, vaan jäänyt ruotsalaisuuden ikoniksi.
– Tosin hänen kielensä on vaikeasti käännettävää, eikä asetu mihinkään akateemiseen muottiin. Aavesonaatti ja Neiti Julie näytelmät toki tunnetaan, mutta hänen romaaninsa eivät ole saavuttaneet suurempaa kansainvälistä mainetta.
Nobelistien varjosta omille poluille
Myrdal on paljasjalkainen tukholmalainen, mutta ei oikein enää tunnista entistä kotikaupunkiaan muutoksineen.
– Olen muuttanut maalle, lähelle Fagerstaa. En ole monimiljonääri, joten minulla ei ole varaa asua viiden kissamme, vaimon ja 20 000 kirjan ympäröimänä Tukholmassa, niin että kissat voisivat rauhassa juoksennella pihamaalla. Golfkentän rakentaminen entisen kodin tuntumaan toimi lopullisena lähtölaukauksena.
– Marxin tavoin en voi luopua kirjoistani, koska kirjastojen kokoelmat erikoisaloiltani ovat niin surkeat.
Kirjassaan Lapsuus, Myrdal kuvaa elämää pienen pojan näkökulmasta. Hänen lapsuutensa kuuluisien tiedemiesvanhempien vesana ei ollut niin säälittävä, kun kirjan tekstistä voi tulkita. Sen sijaan murrosiässä ja myöhemminkin sukset vanhempien kanssa menivät pahastikin ristiin.
– Vietin aikaani hyvin paljon isovanhempieni luona. Isäni vanhemmat olivat erittäin konservatiivisia ja kansallismielisiä. Äitini isä oli jämerä sosiaalidemokraatti, joka mm. tuki taloudellisesti Espanjan sisällissotaa. Vanhempieni kanssa otimme tiukastikin yhteen poliittisesti. Äitini Alva Myrdal oli aktiivi sosiaalidemokraatti, isä Gunnar Myrdal oikeistolainen, tosin ei mikään fasisti. Arvostan toki häntä tiedemiehenä, vaikka katkaisinkin aikanaan totaalisesti siteet vanhempiini. Tein omat valintani.
– Toki sain kotoani vahvat sivistykselliset eväät elämän varrelle.
Jan Myrdalin poika on maatalousmetsätieteiden professori ja tytär arkeologi, molemmat kansainvälisissä arvostetuissa viroissa.
– He ovat poliittisesti radikaaleja, ”punaisia” ja erittäin sivistyneitä, ja lasten lapseni, he vasta punaisia, järeitä kommunisteja, hekin toimivat kiinnostavissa kansainvälisissä tehtävissä.
– Kai me jotenkin olemme vaikuttaneet heidän valintoihinsa. Ei vaimonikaan suostu menemään sänkyyn oikeistolaisen miehen kanssa, siihen kelpaa vain vasemmistoälykkö, heittelee Myrdal, armoton huuliveikko.
Jotain mätää kansankodissa
Myrdal läksyttää ruotsalaista yhteiskuntaa oikein olan takaa.
– Sosiaaliset ongelmat kasvavat räjähdysmäisesti. Ruotsi suhtautuu hämmästyttävän välinpitämättömästi yhteiskunnallisiin ongelmiinsa. Kansa rakastaa sosiaalidemokratiaa, joka selkeästi on ajamassa alas hyvinvointivaltiota! On valittu yksityistäminen ja markkinavoimat, vähäosaisten jäädessä auttamattomasti paitsioon.
– Meillä ei ole tehokasta poliittista oppositiota, joka pystyisi vaikuttamaan tähän alasajoon.Tilanne on latentti, täkäläisen Heiderin astua esiin. Uusnatsimmehan ovat jo vihjailleet piilevästä fasismista.Tämä ei ole vain seremoniaalista, vaan taustalla on selkeä tarkoitus työväenluokan ja intellektuellismin alasajoon, Myrdal jylisee.
– Slummiutuneet maahanmuuttajien asuttamat Tukholman lähiöt ovat räjähdysalttiita ruutitynnyreitä, ulkomaalaisvihan maalitauluja.
– Niissä asuu työttömiä, kielitaidottomia, moniongelmaisia maahanmuuttajia, he ovat hyvinvointivaltion todellista syrjäytynyttä luokkaa. Lapset käyvät ruotsinkielisiä kouluja osaamatta sanaakaan ruotsia. Mutta poliitikot kääntävät markkinahuumassaan tälle kaikelle selkänsä.
– Mihin humanismi on kadonnut? Herranjumala – kuinka neliskanttista kaikki onkaan – eihän ajattelun pitäisi olla kiellettyä! Älymystömmekin ajattelee vain ryhmänä!
uutiskirje 
