Lieneekö vaalitaktiikkaa, mutta päähallituspuolueet näyttävät jälleen olevan ilmiriidassa keskenään. Nyt hallituksen kaksi ministeriä ottaa mittaa toisistaan ja taistelun teemana on – yllätys, yllätys – aluepolitiikka.
Riidan aiheeksi on valittu aluepolitiikka ehkä juuri siksi, että siinä kumpikin päähallituspuolue voi päteä oman kannattajakuntansa edessä hallituskumppania moukaroidessaan. Yhteisymmärrystä ei myöskään löydy, vaan kumpikin osapuoli tulee autuaaksi omasta erinomaisuudestaan.
Kokoomuslainen asuntoministeri Jan Vapaavuori käyttäytyy juuri niin kuin pääkaupunkilaispoliitikon olettaisi käyttäytyvän. Hänen päämaalinaan on keskustalainen pääministeri, jonka alueellistamispolitiikan päätavoite kokoomusministerin mukaan on viedä pois työpaikkoja pääkaupunkiseudulta. Vapaavuoren mielestä keskustalaiset ovat nostaneet alueellistaminen uskonkappaleeksi, joka ajaa ohi kaikkien muiden periaatteiden.
Hallitus on Vapaavuoren mukaan unohtanut hallitusohjelmaan kirjatun metropolipolitiikan kokonaan, vaikka senkin hänen mielestään pitäisi yhtä lailla sitoa hallitusta.
Pääministeri ei itse vastannut kokoomusministerin arvosteluun, vaan keskustan puoluekoneisto laittoi asialle kuntaministeri Mari Kiviniemen, jonka mukaan Vapaavuori unohtaa hallituksen suuret saavutukset metropolipolitiikassa ja hän nostaa yhdeksi esimerkiksi Sipoon alueliitoksen.
Kinastelusta voi sanoa vanhan sananlaskun mukaan, että pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin. Tosiasia nimittäin on, että Vanhasen hallitus on laiminlyönyt pahasti koko aluepolitiikan ja toimimattomuus on johtanut negatiiviseen kehityksen maan sisällä. Hallitus on turvautunut lähinnä vain EU:lta saatavien alueiden tukirahojen jakamiseen.
EU-rahat on otettu erilaisiin projekteihin, mutta juuri paljon muuta ei sitten ole tehtykään. Samalla olisi kuitenkin pitänyt uudistaa ja vahvistaa alueellisia rakenteita. Kun projekti-rahat on käytetty, ollaan taas tyhjän päällä. Pitkäjänteisyys on aluepolitiikassa puuttunut miltei kokonaan.
Eri laitoksia on siirretty pois pääkaupunkiseudulta, mutta kokonaisuuden kannalta alueellistamistoimet ovat vaikuttaneet suurin piiretin samalla tavalla, kuin jos vettä kannettaisiin jo ehtyneeseen kaivoon.
n
Vaarallista uhittelua
Pohjois-Korea jatkaa vaarallista uhitteluaan. Räjäyttämällä ydinlatauksen jo nytkin lähes täydellisesti eristäytynyt diktatuuri ajaa itseään entistä tiukemmin nurkkaan. Pohjois-Korea vähät välittää myös YK:n määräyksistä. Ydinräjäytys ja ohjuskokeet kiristävät ilmapiiriä lähialueilla. Erityisen huolissaan ovat Etelä-Korea ja Japani.
Pohjois-Korean itsepäinen uhittelupolitiikka oikeuttaa vastatoimiin. YK:n julistamat pakotteet eivät kuitenkaan ole tehonneet Pohjois-Koreaan. Maa laskee väärin odottaessaan saavansa ydinräjäytyksillään jonkinlaista neuvotteluetua Yhdysvaltoihin nähden. Käynee ilmeisesti juuri päinvastoin. Pohjois-Korea on mennyt liian pitkälle. Myös Euroopan unionin on nyt osoitettava tiukasti, että se ei Pohjois-Korean uhittelua hyväksy.
uutiskirje 
