Puheenvuoro
Suomessa on viime viikkoina käyty ankaraa, mutta toistaiseksi hyvin yksipuolista keskustelua pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä.
On tuskin sattumaa, että samat suomalaiset, jotka eniten tuntevat sydämessään lämpöä Natoa kohtaan, ovat myös innokkaimpia Pohjolan yhteisen puolustuksen kannattajia.
Suomen yhä kiinteämpi lähentyminen Natoon onkin saanut uuden koodinimen: pohjoismainen puolustusyhteistyö. Tästä esimerkki on eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolainen (kok.), joka ehdotti jopa puolustusliittoa Pohjoismaiden kesken.
Aseilla tapahtuva demokratian vientityö sopii huonosti niihin pohjoismaisiin arvoihin, joita Suomessa on pidetty tärkeinä.
Salolainen kiteytti Naton ystävien uuden opin Suomen Atlantti-seuran hiljattain pitämässä seminaarissa. Salolaisen mukaan suomalaisille on erittäin vaikea myydä Natoa, siksi pitää puhua pohjoismaisesta puolustuksesta.
Uutta taktiikkaa tukee Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisin mittaus suomalaisten puolustusasenteista. Sen mukaan jopa 91 prosenttia suomalaisista suhtautuu myönteisesti tai erittäin myönteisesti sotilaallisen yhteistyön Pohjoismaiden kesken.
Sitä vastoin Nato-yhteistyötä kannattaa vain 45 prosenttia suomalaisista. Kielteisellä kannalla on 47 prosenttia.
Pohjoismaista yhteistyötä kannattava – mutta Nato-jäsenyyttä vastustava – ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) kiteytti asian samassa Atlantti-seuran seminaarissa. ”Meidän kansalaisillemme pohjoismainen yhteistyö on kuin äitiys ja omenapiirakka, kaikki ovat sen puolella.”
Kysymys kuuluukin, millaisista aineksista puolustusyhteistyön piirakka on leivottu.
Uusi keskustelukierros pohjoismaisesta puolustuksesta ryöpsähti käyntiin Ruotsin ulkoministerin Carl Bildtin ja puolustusministeri Karin Enströmin yhteisestä kirjoituksesta Dagens Nyheterissä tammikuun alussa. He ehdottivat, että Pohjoismaat voisivat omistaa yhdessä sotilaallisia voimavarojaan.
Olivatko ruotsalaisministerit liikkeellä vain ehdottaakseen Suomelle yhteistä ostoskassia asehankinnoissa?
Suomalaisessa keskustelussa on unohtunut, että Ruotsissa kokoomus yleensä ja Bildt erityisesti ovat intomielisiä Nato-jäsenyyden kannattajia. Tässä he ovat Suomen kokoomuksen aate- ja aseveljiä, mutta vielä askeleen pidemmällä. Vuonna 2011 hyväksytyssä ulkopoliittisessa ohjelmassaan puolue sanoo toimivansa Ruotsin Nato-jäsenyyden puolesta, mutta tämä vaatii ”läheistä dialogia ennen muuta Suomen kanssa”.
Myös puolustusministeri Enström totesi viime viikolla julkisuudessa, että Nato-jäsenyydessä ”haluamme edetä yhdessä Suomen kanssa”.
Toisin sanoen Ruotsissa porvareilla on toiveita myös Suomen liittoutumisen suhteen. Intoa pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön pitääkin lukea tätä taustaa vasten.
Nato-jauhoja on pussissaan myös Norjalla, kun se puhuu pohjoismaisesta yhteistyöstä. Maan voimassa olevan puolustusselonteon mukaan Nato on Norjan turvallisuuden ja puolustuksen kulmakivi. Samalla norjalaiset korostavat kahdenvälistä yhteistyötä Yhdysvaltojen sekä eurooppalaisten liittolaisten: Iso-Britannian, Saksan ja Hollannin kanssa.
Sitä vastoin pohjoismaisesta puolustuksesta on selonteossa selvät sävelet: ”Norjan näkökulmasta Pohjoismainen yhteistyö on hedelmällinen lisä Natolle.” Näinkö Suomi siis tarjoutuu haukattavaksi Naton hedelmävadille?
Tietovuotosivusto Wikileaksista löytyy mielenkiintoista materiaalia aiheeseen liittyen.
”Norjan ulkoministeriön mukaan heidän innostuksensa pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön liittyy pitkälti siihen, että näin autetaan Ruotsia ja Suomea lähemmäksi Natoa”, kertovat Wikileaksin julkistamat amerikkalaiset diplomaattiraportit.
Samojen dokumenttien mukaan amerikkalaisten omat johtopäätökset olivat täsmälleen samat.
”Kaikki mikä parantaa Pohjoismaiden puolustuskykyä on tervetullutta. Myös siitä on hyötyä, jos pohjoismainen puolustusyhteistyö tuo Ruotsia ja Suomea lähemmäs Natoa pehmentämällä julkista Nato-jäsenyyden vastaista oppositiota ja edelleen integroi Ruotsin ja Suomen asevoimia Nato-standardeihin ja –käytäntöihin”, amerikkalaiset raportoivat.
Pohjoismaista kolme kuuluu Natoon ja kaksi on sen ulkopuolella. Erikoinen onkin ulkoministeri Erkki Tuomiojan UP-uutispalvelun haastattelussa esittämä näkemys, jonka mukaan ”kummassakaan ryhmässä ei ole pyrkimystä muuttaa tätä asetelmaa”. Ainakin amerikkalaisten näkemys on kokonaan toinen. Myös suomalaiset Naton ystävät luottavat tähän yhteyteen. Kannattaako näitä asioita Suomessa katsoa sinisillä silmillä?
Pohjoismaisen yhteistyön kohdalla viitataan usein yhteisiin arvoihin. Tämä on mitä suurimmassa määrin totta, kun puhutaan demokratiasta, tasa-arvosta, ympäristösuojelusta tai vaikka hyvinvointivaltion perusteista.
Mutta millaisia yhteisiä arvoja meillä on sodan ja rauhan kysymyksissä? Esimerkiksi Tanska on ollut etulinjassa, kun Yhdysvallat on käynnistänyt hyökkäyssotia Irakissa, Afganistanissa ja Libyassa.
Tällainen aseilla tapahtuva demokratian vientityö sopii huonosti niihin pohjoismaisiin arvoihin, joita Suomessa on pidetty tärkeinä.
Ulkoministeri Bildtin ja puolustusministeri Enströmin visioissa pohjoismaiseen arvoyhteisöön vedettäisiin mukaan myös Baltian maat.
Ainakaan balttien kanssa Suomella ei ole – eikä pidä olla – yhteisiä arvoja sotilasyhteistyössä. Virolla, Latvialle ja Liettualle Nato ei ole minkäänlainen moderni kriisinhallintaorganisaatio tai rauhanpuolustaja. Etenkin virolaisten keskeinen uhkakuva on Venäjä ja Nato tarkoittaa varustautumista sitä vastaan. Tämän toi selvästi esiin Viron presidentti Toomas Henrik Ilves äskettäisessä haastattelussaan Postimees-lehdessä.
”Natossa olemme luopuneet paljon enemmän suvereenisuudesta kuin EU:ssa. Mutta luopuminen on väärä sana. Ennemminkin pitäisi sanoa, että tavoitteemme on se, että näemme omat lastenlapsemme täällä (Virossa) emmekä Siperiassa”, tämä Yhdysvaltojen kongressin entinen propagandavirkailija laukoi.
Suomessa keskustelu pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä on raapaissut vasta pintaa. Yhteistyön ilmiselvä ja muualla alleviivattu yhteys Natoon ei ole noussut esiin. Onko sattumaa, että erityisesti Naton kannattajat Suomessa ovat nyt ryhmittyneet pohjoismaisen puolustuksen tukijoiksi?
Pitäisikö ehkä Pohjoismaiden vasemmistopuolueiden miettiä jatkossa oma linjansa yhteiseloon puolustusasioissa?
Kirjoittaja on toimittaja ja kaupunginvaltuutettu (vas.) Vantaalta.
uutiskirje 
