Jos elokuvan Naisenkuvia (1970) pääosassa ei olisi käsikirjoittaja-ohjaaja Jörn Donner, niin leffa olisi kuitattavissa varsin alkeellisena seksikomediana. Toki niin voi tehdä nytkin, mutta asiaa voi tarkastella myös laajemmassa perspektiivissä, suhteessa monitoimimiehen persoonaan ja taiteilijakuvaan.
Vaikuttaa siltä, että ajan hermolla aina viihtynyt Donner innostui 1960- ja 1970-lukujen vaihteen seksiprojekteihinsa ruotsalaisen hittifilmin Olen utelias – keltainen (1967) maailmanmenestyksen innoittamana. Sen jäljillä ilmiselvästi kulkevaa Donner-kliffaa Naisenkuvissa on esimerkiksi raitiovaunussa tapahtuva parittelu.
Tekijänsä imagon kautta Naisenkuvia on koettavissa jopa camp-herkuksi. Rapukesteillä aloitetaan. Poukkoileva juonikuvio, parisuhdesäpinät ja härski elokuva elokuvassa -kuvio takaavat roisin, kieli poskessa rullaavan satiirisen pornokomedian. Puhumattakaan maestron häpeämättömän tunkeilevasta näyttelijäsuorituksesta – ehkä itseironiaa, mutta mitä sitten?
Heikki Katajiston kuvaus on vahvasti tapahtumien sykkeessä ja näyttelijöiden iholla. Aarre Elo on piristysruiske insinöörinä, keskeisissä naisrooleissa ovat Ritva Vepsä ja Kirsti Wallasvaara.
Elokuvasta esitetään leikkaamaton versio, joten huvilan ikkunan läpi loistaa myös niin sanottua seisovaa elinvoimaa.
Naisenkuvia. Yle Teema torstaina kello 22.00.
uutiskirje 
