”Venezuelalaisilla on nyt tilaisuus kääntää lehteä yhdelle historiansa synkimmistä ajoista ja astua uudelle polulle palauttamaan laillisuuden, demokratian periaatteet, turvallisuuden ja vapaan yritteliäisyyden”. Näin kommentoi presidentti Hugo Chávezin kuolemaa Yhdysvaltain johtaviin republikaanisenaattoreihin kuuluva Marco Rubio.
Jos Chávez oli innokkaimmille kannattajilleen lähellä Jumalaa, oli hän Yhdysvalloissa lähellä Paholaista, Osama bin Ladeniin ja Kim Jong Iliin rinnastettu hahmo.
Kaikuja jyrkästä kahtiajaosta heijastui Eurooppaankin siten, että Chávezin elämää ja tekoja on ollut vaikea mitata samalla mittarilla kuin muiden poliitikkojen. Toki Chávez itsekin räväkällä retoriikallaan antoi siihen panoksensa.
Chávezin kestävintä perintöä on Latinalaisen Amerikan omanarvontunnon nousu.
Usein näyttää siltä, että teki Chávez niin tai näin, aina hän teki väärinpäin. Häntä arvostellaan niin valtion öljyrahojen tuhlaamisesta köyhyysohjelmiin kuin siitäkin, että köyhiä yhä on jäljellä.
Chávezin neljäntoista vuoden valtakauden saavutukset köyhyyden vähentämisessä ja sosiaaliturvan rakentamisessa ovat kiistattomat.
Ongelma on, miten kestävällä pohjalla uudistukset ovat. Onko riippuvaisuus öljyn hinnasta liian suuri? Jäivätkö tarpeelliset investoinnit tekemättä?
Chávezia voi myös aiheellisesti arvostella esimerkiksi siitä, että hänen kaudellaan väkivaltarikollisuus on vain kasvanut.
Mutta voi myös kysyä, missä jamassa Venezuela olisi, jos kaikki olisi jatkunut niin kuin maassa oli vuosikymmeniä totuttu tekemään. Olisivatko öljyrahat olleet paremmassa käytössä, jos ne olisi ikiaikaiseen tapaan jaettu maan harvalukuisen eliitin ja ulkomaisten yhtiöiden kesken?
Chávezia on kutsuttu diktaattoriksi. Chávez oli siitä erikoinen diktaattori, että hänet valittiin useita kertoja rehellisillä vaaleilla.
On totta, että Chávez keskitti valtaa eikä hänen vallanpitonsa aina vastannut pohjoismaista demokratiaa.
Helposti kuitenkin unohtuu, ettei myöskään Venezuelan oppositio noudata pohjoismaisia käytöstapoja. Vuoden 2002 lyhyeen kuivuneella vallankaappausyrityksellä oli laaja kannatus oppositiossa ja valtaosassa maan mediaa. Myös Yhdysvaltain tuesta kaappaushankkeelle on dokumentaatiota.
Vuoden 1998 vaaleissa Chávez nousi ensimmäiseksi Latinalaisen Amerikan uuden vasemmistoaallon tuomaksi johtajaksi.
Chávezin kestävintä perintöä on köyhien omanarvontunnon nousu. Köyhiin vetoamatta ei Venezuelassa enää ainakaan rehellisiä vaaleja voiteta.
Toinen osa perintöä on Latinalaisen Amerikan omanarvontunnon nousu. Entinen Yhdysvaltain takapiha haluaa tasaveroisia suhteita Yhdysvaltain kanssa.
uutiskirje 