Mitä kuuluu vahakabinettiin 16
Filosofi Slavoj Žižekin mukaan hallitsevan ideologian keskeinen tehtävä nykyisissä ylituotannon ja digitaalisen höttörahan aiheuttamissa talouskriiseissä on ylläpitää kertomusta, joka ei syytä katastrofista globaalia kapitalistista järjestelmää itseään, vaan siirtää syyn toisarvoisiin ja sattumanvaraisiin poikkeamiin, kuten liian löyhään sääntelyyn tai suurten talousinstituutioiden mädännäisyyteen.
Kovin kummoisesta mielikuvitusrikkaudesta ei rahaporvaristoa voi syyttää, vaikka se saakin markkinoitua vuosisadasta toiseen samat valheensa aina suurina uutuuksina.
Nykyiset finanssikapitalistien valtioihin kohdistamat omaisuudenryöstö- ja ristiretket ovat toisinto Ranskan vallankumouksen melskeistä.
Virkamiehiä ja kansalliskokouksen jäseniä pääsi valitsemaan vain se, jolla oli niin suuri verotettava omaisuus, että hän kuului 50 000 rikkaimman ranskalaisen joukkoon.
Marraskuussa 1789 kansalliskokous päätti olla antamatta anteeksi Ludvig XVI:n hallituksen pankeista ottamia suuria valtionvelkoja.
Varmistaakseen velan takaisin maksun ja peittääkseen hallituksen juoksevat menot, kansalliskokous turvautui vanhaan keinoon takavarikoimalla kirkon omaisuuden, koska verojen kerääminen oli vaivalloista.
Kansalliskokous laski liikkeelle kirkon omaisuus katteenaan arvopapereita, assignaatteja. Aluksi ne olivat arvoltaan suuria obligaatioita, kunnes niitä laskettiin liikkeeseen myös seteleinä. Assignaateilla voi ostaa kirkon maaomaisuutta.
Takavarikoitua kirkon maata myytiin korkeimmilla mahdollisilla hinnoilla, koska hallituksen intressit olivat pikemminkin fiskaalisessa valtion maksukykyisyyden ylläpitämisessä kuin oikeudenmukaisessa maanjaossa.
Historioitsija R.R. Palmer (1909-2002) huomauttaa, että vaikka talonpojilla olisikin ollut rahaa, he eivät voineet ostaa näitä maita vaivattomasti, koska ne myytiin kaukana kyseisiltä paikkakunnilta pidetyissä huutokaupoissa ja suurina jakamattomina palstoina.
Maattomia talonpoikia kuohutti se, että porvarillisten aatteiden läpitunkema hallitus rohkaisi kylien yhteismaiden jakamista ja erilaisten kyläläisille kollektiivisesti kuuluneiden oikeuksien lakkauttamista yksityisten omistusoikeuden hyväksi.
Parissa vuodessa kirkon omaisuus siirtyi valtion kassan kautta varakkaimmalle porvaristolle. Se sai vanhan hallituksen ottamat valtionvelat takaisin korkoineen ja tuon ”liberalistisen puhalluksen” jäljiltä jäi tyhjä valtion kassa sekä kuriton armeija ja laivasto sekä kahtia jakautunut Ranskan kirkko. Englannissa Henrik VIII:s oli tehnyt saman tempun 260 vuotta aikaisemmin.
Palmerin mukaan vallankumouksellinen porvaristo suosi vapaata yksityisyritteliäisyyttä. Perustuslakia säätävä kansalliskokous lakkautti pikkuliikemiesten ja käsityöläismestareiden ammattikunnat.
Kansalliskokous lakkautti 1791 ammattikunnat ja kielsi kaikkinaisten taloudellisten ryhmien järjestäytymisen, paitsi pankit. Työläisten järjestäytyminen kiellettiin salaliittoiluna.
Kaikkien ammattialojen julistettiin olevan avoimia kaikille. Kaikilla ihmisillä oli oikeus työskennellä missä tahansa itse valitsemassaan ammatissa tai harjoittaa mitä tahansa elinkeinoa kuulumatta mihinkään järjestöön.
Nämä lait johtivat palkkojen alennuksiin, koska yleiset palkkasopimukset kiellettiin ja palkoista oli sovittava työpaikkakohtaisesti. Myös yleisten työolosuhteiden parantamisvaatimukset kiellettiin. Työläiset eivät milloinkaan halunneet tällaista järjestelyä. Koska työväenluokka oli vielä joukkovoimaltaan heikko, nämä Le Chapelierin lain määräykset jäivät Ranskassa voimaan 75 vuodeksi.
uutiskirje 
