Teollisuusmaiden lasten hyvinvointi on noussut tasaisesti koko 2000-luvun ajan, toteaa Unicefin tänään julkaisema raportti Child well-being in rich countries. Monissa Itä-Euroopan maissa edistys oli niin suurta, että ne saivat kurottua kiinni eroa länsimaihin.
– Lasten hyvinvointia ei määrittele maan taloudellinen tilanne, vaan se miten lapset otetaan huomioon poliittisessa päätöksenteossa, Suomen Unicefin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki summaa raportin tuloksia.
Vuoden 2010 tietoihin perustuva raportti tarkastelee lasten hyvinvointia viidestä näkökulmasta. Nämä ovat terveys, koulutus, riskikäyttäytyminen, elinympäristö ja materiaalinen hyvinvointi.
Suomi pärjää erityisen hyvin materiaalisen hyvinvoinnin, terveyden ja koulutuksen osa-alueilla.
Suomen valttikortit
29 maata käsittävässä vertailussa Suomi sijoittuu hyvin kautta linjan. Kokonaistuloksemme on neljäs. Edellä ovat Hollanti, Norja ja Islanti. Ruotsi on viides, Tanska yhdestoista. Listan perää pitävät Kreikka, Yhdysvallat, Liettua, Latvia ja Romania.
Suomi pärjää erityisen hyvin materiaalisen hyvinvoinnin, terveyden ja koulutuksen osa-alueilla. Hieman heikompi sijoituksemme on useissa riskikäyttäytymistä kuvaavissa mittareissa: ylipaino, tupakointi, alkoholinkäyttö ja koulukiusaaminen.
Raportti myös vertaa tilastoja siihen, kuinka tyytyväisiä lapset itse kertovat olevansa elämäänsä. Tämän vertailun perusteella Suomea koskevat tilastot ja lasten omat arviot vastaavat toisiaan.
Kaikissa maissa näin ei ollut. Esimerkiksi Virossa ja Kreikassa lapset olivat paljon tyytyväisempiä kuin tilastot antoivat olettaa ja Saksassa taas paljon tyytymättömämpiä.
Mutta pahoinvointikin kasvaa
Raportin mukaan Suomessa asuvien lasten hyvinvointi ei juuri muuttunut vuosien 2001 ja 2010 välillä. Havaittavissa oli vain pieniä muutoksia: tupakointi on hieman vähentynyt ja väkivaltakokemukset ja koulukiusaaminen yleistyneet hieman.
– Suomessa on tehty hyvää työtä lasten hyvinvoinnin edistämisessä jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Samalla kun iloitsemme tästä tuloksesta, on huomattava, että vaikka suuren enemmistön hyvinvointi edelleen lisääntyy, samanaikaisesti lisääntyy myös kasvavan vähemmistön pahoinvointi, sanoo Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä.
Elämäntyönsä lasten ja nuorten hyvinvointipalvelujen kehittäjänä tehnyt Rimpelä varoittaa, ettei hyvän vertailumenestyksen suojiin pidä tuudittautua.
– Viime vuosina on tehty muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskuntaan ja sen tarjoamiin palveluihin. On täysin mahdollista, että seuraavassa kymmenen vuoden päässä tehtävässä vastaavassa arvioinnissa lasten hyvinvointi ei enää näy yhtä myönteisesti kuin tässä raportissa, Rimpelä sanoo.
Esimerkkinä Rimpelä mainitsee koulukiusaamisen, jonka yleistyminen nostetaan esiin raportissa.
– Koulukiusaamisen vähentämisestä on keskusteltu Suomessa jo vuosia, mutta silti se nousee esiin epäkohtana.
Koulumenestyksen paradoksi
Raportti nostaa esille ”suomalaisen koulutuksen paradoksin”: Suomen koululaiset, myös heikoimmat oppilaat, pärjäävät loistavasti kansainvälisissä PISA-vertailuissa. Näin siitä huolimatta, että meillä koulu aloitetaan myöhemmin kuin monessa muussa maassa.
Osaksi tämä selittyy laadukkaalla varhaiskasvatuksella, jossa lapsen omaehtoista oppimista rohkaistaan muun muassa leikeissä ilman, että oppimiselle asetetaan erityisiä tavoitteita.
– Esiluokka, jonka käytännössä lähes kaikki lapset käyvät, pyrkii tasoittamaan eroja oppimisvalmiuksissa ja poistamaan oppimisen esteitä. Varhaiskasvatuksen opetushenkilöstön hyvä koulutustaso ja korkea motivaatio tukevat näitä tavoitteita, sanoo professori Jouni Välijärvi Jyväskylän yliopistosta.
– On tärkeää, että varhaiskasvatuksen merkitys ymmärretään ja siihen panostetaan jatkossakin, Välijärvi sanoo.
Child well-being in rich countries -raportti löytyy Unicefin Report Card -sarjasta , jossa seurataan lapsen oikeuksien toteutumista OECD-maissa.
uutiskirje 
