Kuntauudistus etenee takkuillen. Tällä viikolla eduskunnassa aloitettiin kuntarakennelain käsittely, joka on ensimmäinen palanen monimutkaisessa prosessissa. Paineita lain käsittelyyn luo oikeuskanslerin tuoreet moitteet, sillä sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämislinjaukset ovat edelleen epäselvässä tilanteessa ja tähän oleelliseen asiaan pitää saada selvyyttä.
Vaikka tilanne on monimutkainen, niin vielä ei ole syytä lopettaa koko harjoitusta. Aika on kuitenkin käymässä vähiin, joten ratkaisuja on saatava aikaan nopeaan tahtiin.
Elinkeinorakenteen murros ja siihen liittyvä muuttoliike aiheuttavat alueellisen kehityksen epätasapainoa. Kuntien toimintamahdollisuudet heikkenevät muuttotappiokunnissa, kun taas kasvukunnissa on vaikeuksia selviytyä alati kasvavista palvelutarpeista. Muuttoliike kasvukeskuksiin on jatkunut vuosikymmeniä, joten kehityksestä ei voi syyttää mitään yksittäistä hallitusta. Nyt kuitenkin ollaan tilanteessa, jossa kipeästi kaivataan kuntarakenteen uudistamista koko maassa.
Pienten kuntien lisäksi myös kasvukeskusten ja niiden ympäristökuntien tilanteessa on parannettavaa. Vaikka nämä kunnat ovat sinänsä vahvoja, väestön ikärakenne hyvä, talous kohtuullisessa kunnossa ja elinkeinoelämä vilkasta, alueilla on muita ongelmia, jotka vaativat ratkaisuja. Niitä ovat mm. maankäyttö, asuntotuotanto, liikenne, ympäristö, yhdyskuntarakenteen pirstoutuminen ja erityisesti kehyskuntien ja kasvukeskusten välinen eriarvoistuminen. Kuntauudistuksen suurin muutostarve on suurilla kaupunkiseuduilla.
Muuttoliiketutkija Timo Aro (HS 28.1.) on todennut, että ns. kehyskunnat ovat keränneet suurten kaupunkiseutujen muuttovoittopotin arvokkaimmat hedelmät. Tampereelta, Turulta, Oululta, Jyväskylältä, Kuopiolta ja Lahdelta jäi vuosina 2000–2010 saamatta yhteensä 581 miljoonaa euroa, koska niiden ympärillä sijaitsevat kehyskunnat keräsivät hyvätuloisimmat muuttajat. Näiden kaupunkien 46 kehyskuntaa saivat laskennallista plussaa peräti 1,1 miljardia euroa.
Suurilla kaupunkiseuduilla kuntien välisen kilpailun lopputuloksena työttömät keskittyvät kasvukeskuksiin ja parhaat verotulot valuvat kehyskuntiin, yhdyskuntarakenne hajautuu ja kuntalaisten eriarvoisuus verotuksessa ja palvelujen saatavuudessa repeää.
Miten tällaista kehitystä ja kuntarakennetta voi kukaan puolustaa? Ainakaan vasemmistolaisesti ajatteleva ei voi puolustaa kaupunkiseutujen sisäistä eriarvoistumiskehitystä millään järjellisillä argumenteilla. Suurten kaupunkiseutujen jakautuminen hyväosaisten ja huono-osaisten kuntiin on pysäytettävä ja jos nämä kunnat eivät itse kykene muutokseen on valtioneuvostolla oltava toimivaltaa sellaisen ratkaisun aikaansaamiseksi, jonka kautta kunnalliset peruspalvelut voidaan laadukkaasti ja tasapuolisesti järjestää kaikille kansalaisille.
Eli voi olla, että pientä pakkoakin tarvitaan. Ainakin silloin, jos jokin yksittäinen kehyskunta omia etuja maksimoidakseen estää koko seutukunnan laajuisen kuntaliitosratkaisun syntymisen.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 