Menneen ajan rautarouva Margaret Thatcher toi Yhdysvalloista Eurooppaan uusliberalistisen eetoksen: yhteiskuntaa ei ole, on vain yksittäisiä miehiä ja naisia, ja sitten on vielä perheitä.
Markkinavoimat ovat finanssikapitalismin pyhä perhe.
Niiden vapaus on vähemmistön tyranniaa ilman häivähdystäkään demokratiasta.
Avainasemassa maailmantaloudessa ovat tosiasiassa isännättömät pankit.
Kasvoton finanssikapitalismi
Pääoma on ihmisten välinen suhde. Se personoituu viime kädessä omistajiksi eli kapitalisteiksi, joilla on kasvot. Heidät voidaan tunnistaa niin tarkasti, että Capgeminin varallisuusraportin mukaan maailmassa on 11 miljoonaa ihmistä, joilla on sijoitettavia varoja yli miljoona dollaria.
Valta ei kuitenkaan kulje narussa, jonka toisessa päässä ovat rikkaat ihmiset. Valta on sisäänrakennettu itse systeemiin. Entiseen verrattuna tärkeää ei ole enää vain se, kuka omistaa, vaan se, miten systeemi toimii. Viimeisimpien kahden vuosikymmenen aikana kapitalismi on muuttunut finanssikapitalismiksi, ja systeemin subjektit ovat vaihtuneet omistajista kasvottomiksi markkinavoimiksi.
Reaalitalous on se ikivanha todellisuus, jossa ihmiset elävät ja tekevät työtä toimeentulonsa eteen. Finanssikapitalismi on siitä irti kasvanut uusi todellisuus, jossa rahaa tuotetaan rahasta ilman ihmistyötä ja ilman tavarantuotannon riesaa. Kaikesta yhteisöllisestä vastuusta vapautetut virtuaaliset markkinavoimat ovat yhden asian eli pääomien korkeimman mahdollisen tuoton liike, ja siinä tarkoituksessa ne toteuttavat isänmaiden työpaikkojen ja hyvinvointivaltioiden sosiaaliturvan aukko- ja avohakkuita. Politiikka on suljettu finanssikapitalismin rautahäkkiin.
Marx ja markkinavoimat
Tohtori Marx kuvasi pääomien jatkuvan uusintamisen vaikeutta voiton suhdeluvun alenemisen tendenssillä. Finanssikapitalismissa voittojen alenemista paikataan virtuaalirahalla (josta Marx käytti termiä fiktiiviset pääomat). Virtuaalirahan tuotannolla perinteinen kapitalismi ajaa omien rajojensa yli pankkien tuottamaan kuvitteelliseen todellisuuteen.
Marxin mukaan kaikki uusi arvo syntyy ihmistyöstä. Kun hän yritti löytää sellaisen vakaan arvonmitan, jonka oma arvo olisi muuttumaton, hän päätyi käyttämään siihen tarkoitukseen tavaran valmistamiseen käytetyn ihmistyön määrää: ”yhteiskunnallisesti välttämätöntä työaikaa”. Työn arvo on eri asia kuin se työn hinta, jonka kapitalisti maksaa työläisille palkkoina.
Marxin työarvoteoria on hedelmällinen filosofinen maailmanselitysmalli, mutta taloudellisena lainalaisuutena sen parasta ennen-käyttöpäivä on ohitettu. Työn arvo ei selitä rahan syntyä tyhjästä tai sen liikkeitä maailmantaloudessa. Vaikka tehtävänämme ei ole maailman selittäminen vaan sen muuttaminen, kaikkinainen muutos edellyttää järkeen käypää vallitsevan todellisuuden selittämistä, ja siltä osin muutosvoimat tarvitsevat modernin maailmanselitysmallin.
Pörssit ovat sivuroolissa
Finanssikapitalismissa käydään rahan tukkukauppaa. Sitä käyvät sellaiset markkinavoimat, joiden toimia ei voida johtaa yksittäisten kapitalistien vallasta eikä se heidän vallakseen myöskään palaudu.
Pörssit ovat perinteisesti olleet kasinopelien kotipesiä. Ne ovat olemassa ensi sijassa yritysten omistajien eivätkä niinkään yritysten itsensä tarpeita varten. Niiden kautta voidaan muuttaa yritysten osakkeita rahamuotoon.
Tukkurahan varsinaisia osto- ja myyntiliikkeitä ovat pankit ja varjopankit: vakuutusyhtiöt, eläke- ja muut rahastot, sijoitusyhtiöt ja suuryhtiöiden finanssiosastot. Suurimman osan liiketoimistaan ne tekevät keskenään, ohi pörssien. Ne pelaavat kahdenvälisillä markkinoilla miljardilottoa niin sanotuilla johdannaisilla, joiden liikevaihto on yli 20 kertaa suurempi kuin pörssiosakkeiden ostot ja myynnit. Tällä toiminnalla, joka on myrkynkylvöä reaalitalouteen, ei ole minkäänlaista julkista valvontaa.
Johdannaisilla ja muilla finanssiturhakkeilla pankit luovat kuvitteellista, työhön perustumatonta rahaa rahasta, itse itsensä ja toinen toistensa kanssa. Sillä virtuaalirahalla tuhotaan yhteiskunnan historialliset työn ja pääoman arvosuhteet ajalta, jolloin uuden arvon perustana ovat olleet ihmistyö ja sen tulokset.
Markkinoiden mafiosot
Pääoma ei ole monoliitti, vaan sen subjektit koostuvat monista klaaneista, joiden kesken käydään jatkuvaa sisällissotaa. Ulkoa käsin on vaikea tunnistaa, analysoida, haastaa ja repiä rikki niitä säikeitä, joista koostuu yhtäältä omistajien etujen yhteisyys ja toisaalta heidän yhteiset pelkonsa ja uhkansa.
Markkinavoimille, pääomien tehohoitoyksikön henkilökunnalle, maapallo on yksi ja sama tila rahojen tulla ja mennä. Ne ovat rahavallan sotilasjuntta suhteessa kansanvaltaan. Ne tanssittavat isojakin yhteiskuntia omien nuottiensa mukaan, oman soittonsa tahtiin. Se on vinha tahti, ja aina soi.
Avainasemassa maailmantaloudessa ovat tosi asiassa isännättömät pankit, joissa omistajavalta on alisteinen pankkien johdolle eli bankstereille. Pankkimafiaa ei yleisesti koeta rikollisjärjestöksi, vaikka yksityiset pankit ovat saaneet rikollisesta toiminnasta maailman suurimmat miljardisakot. Asiakkaiden pettäminen kuuluu asiaan eli on pankkien normaalitoimintaa.
Pankkimätä on systeemin itsensä tuote, eikä nykyisestä systeemikriisistä ja pysähtyneisyyden ajasta voida syyllistää valtioita, sääntelyä, sosialisteja, kommunisteja tai terroristeja. Systeemin kriisin syyt ovat (finanssi)kapitalismin DNA:ssa.
On saatu todellisuuspohjaista ja kokemusperäistä näyttöä siitä, että julkisen vallan valvonnasta ja sääntelystä vapaa (uus)liberalistinen ja libertaristinen kapitalismi on epävakaa kuplatalous.
(Näiden asioiden EU-ulottuvuudesta kerron kirjassani Emumunaus [Into, 2012] enemmän.)
Virtuaalivalta
Markkinavoimilla ei ole organisaatiota, yhteistä johtoa eikä koti- tai sijaintipaikkaa. Ne ovat ei-kukaan ja samalla kaikki, koko konkkaronkka sähköisessä vuorovaikutuksessa keskenään. Ne eivät sitoudu kansainvälisiin sopimuksiin tai kansallisiin lakeihin. Markkinoiden näkymätön käsi ohjaa tarvittaessa niitä ottamaan alleen näkymättömät jalat, joilla pääomia juoksutetaan maasta ulos valon nopeudella. Virtuaalisten toimijoiden lukumäärä markkinoilla on niin suuri, että tosiasiassa kukaan ei vastaa mistään.
Finanssikapitalismi virtuaalirahoineen ja virtuaalivoimineen on pullon paha henki, jota poliitikot eivät edes yritä tunkea takaisin pulloon. Jotta päästään keskustelemaan itse asiasta, poliitikkojen tulisi myöntää, että he ovat rahavallan armoilla. On itsepetosta sanoa muuta.
Vapaus on itse asiassa meidän vasemmistolaisten ”juttu”, jonka oikeisto on kaapannut rahavallan käyttöön. Vasemmiston on ruvettava puolustamaan vapautta riistosta ja tuotettava rajoituksia riistäjien vapaudelle. Meidän ei tule antaa valtiovaltaa markkinoiden vapaaseen käyttöön riskien sosialisointitarkoituksiin.
Vasemmiston on käsitteellistettävä tämä uusi todellisuus, jossa me elämme finanssikapitalismin virtuaalivoimien hegemonisen vallan alamaisuudessa. Vasemmiston on politisoitava pankkien ja varjopankkien harjoittama ahneus, yhteisvastuun puute ja koko rosvokapitalismi.
lehti 