Mitä jäi mieleen viikonvaihteessa pidetystä vihreiden puoluekokouksesta?
Puoluesihteerin vaihdon harva noteerasi, sillä Lasse Miettistä ei politiikan pienten ympyröiden ulkopuolella tunne juuri kukaan. Puolueen puheenjohtaja Ville Niinistön puhekin meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eli se oli normaalia puoluekokouksessa tapahtuvaa profiilin nostoa eli hallitusta, jossa puolue on itse miltei äänettömänä yhtiömiehenä mukana, arvosteltiin maltillisesti.
Puolueen sisäpolitiikkaa taas oli päätös suuntautua vuoteen 2015 mennessä kahden puheenjohtajan malliin. Kannattajille tai vastustajille lienee se ja sama, onko puolueella yksi tai kaksi johtajaa, kunhan linjasta ei synny eriäviä käsityksiä.
Vihreiden puoluekokous näytti sujuneen pitkälti tuttujen rutiinien mukaan. Uudistajana esiintyvä puolue esitteli vapaamielisyyttään ehdottamalla sallittavaksi viinien take away -myynnin ravintoloista ja pienpanimoiden tilamyynnin.
Puolue ei välttämättä itse pysty valitsemaan sitä, millainen julkinen kuva kustakin kokouksesta syntyy. Nyt vihreille – syystä tai toisesta – kävi vähän kalpaten. Ehkä tarkoitus oli hyvä, alkoholihan kiinnostaa aina suomalaisia.
Niin tärkeää kuin viinasten vapaampi saantioikeus voi ollakin, niin tällainen populistinen linjanveto panee miettimään, tietääkö puolue oikeasti miten maa makaa? Alkoholin myynnin vapauttamisella ei ainakaan maan vakavia talouspulmia ratkaista.
Eikö taantuvan talouden oloissa vihreillä todellakaan ole tärkeämpiä viestejä ja linjanvetoja välitettäväksi kansalaisille?
uutiskirje 
