Joutilas luokka osa 2
Thorstein Veblenin mukaan alun perin etiketti merkitsi pelkkiä symboleja ja pantomiimia. Se oli hyödyllistä ainoastaan symboloitujen ominaisuuksien ja asioiden edustajana.
Myöhemmin käytöstavat muuttuivat sakramenttiluonteisiksi ja kadottivat yhteytensä siihen, mitä ne alun perin symboloivat.
Ihmiset alkoivat pitää etiketin säännöistä poikkeamista vastenmielisenä. Arkisen käsityksen mukaan sivistyneisyys ei ole ainoastaan ihmisen erinomaisuuden satunnainen merkki vaan koko ihmissielun arvokkuuden olennainen piirre.
Oikotietä joutilaisuuden täyssiniveriseen hallitsemiseen ei ole. Varallisuusperustaisten sopivaisuussääntöjen noudattamisen opetteluun ei ole olemassa pikakursseja.
Joutilaisuus kasautuu pääomien tavoin vain harvojen herkuksi. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksen aikaan Ranskan kuudestatoista miljoonasta asukkaasta vain 400 000 kuului joutilasluokkaan.
Joutilaisuus on yleisesti hyväksytty keino saavuttaa varallisuusperustaista arvostusta. Siksi jokaisen tämäntyyppistä kunniallisuutta havittelevan velvollisuutena on opetella ainakin jonkinasteinen etiketin hallinta.
Koulu-, opiskelu- ja työelämä kulutuskilpailuineen ovat muuttuneet niin kiireisiksi, ettei monellakaan joutilaan luokan harvalukuisia jäseniä lukuun ottamatta ole enää aikaa opetella käytöstapojen etikettejä saatikka noudattaa niitä.
Harvat asiat herättävät meissä niin vaistomaista inhoa kuin etiketin rikkominen. Se on pahempaa kuin kirkossa kiroileminen.
Ilman runsasta joutilasta aikaa hyviä käytöstapoja on mahdotonta hankkia, koska niiden opettelu on aikaa vievää puuhaa, kuten kielten opiskelu.
Hyvien käytöstapojen sujuva tuntemus saavutetaan ainoastaan pitkällisellä harjoituksella. Hienostunut maku, käytös sekä elintavat ovat käyttökelpoisia todisteita ylhäisestä syntyperästä, koska hyvä kasvatus vaatii aikaa, uutteraa ponnistelua ja ennen muuta rahaa. Siksi se ei ole niiden ulottuvilla, joiden aika ja energia kuluvat työnteossa.
Hyvien käytöstapojen tuntemus todistaa heti ensi näkemältä, että ylhäissyntyinen henkilö on kuluttanut katselijoilta piiloon jäävän osan elämästään arvokkaasti eli hankkimalla taitoja, jotka eivät ole tuottavia. Hyvät tavat ovat todisteita joutilaasta elämästä.
Esimerkiksi rauhalliset esiintymis- ja käytöstavat ovat seurausta sinnikkäästä pidättäytymisestä työnteosta, vaikkei henkilö itse suuremmin ajattele koko asiaa, vaan ahkeroi tuottamattomien käytöstapojen hallinnan parissa kyetäkseen antamaan levollisen vaurauden ja itsensä hallinnan vaikutelman, että homma on ja pysyy hanskassa!
Uuttera ponnistelu ja avokätinen rahankäyttö edistävät kunniakkaan joutilaisuuden ulkoisten merkkien keräämisessä, joka kulminoituu hyvän maineen saavuttamiseen seurapiireissä.
Kulutustavaroiden suhteen käytösvalmennus muuttuu yhä vaivalloisemmaksi ajan oloon. Mitkä tavat ovat etiketinmukaisia kulutustavaroiden kuluttamisessa?
Ainaisena vaarana on sortuminen jäljittelyyn omaperäisyyden sijaan. Se puolestaan leimataan nousukasmaiseksi moukkamaisuudeksi.
Etiketin mukaisten kulutustapojen ja -menetelmien yksityiskohtia ei julkisteta naistenlehtien(kään) sivuilla. Ne ovat aina harvalukuisten valittujen salaisuuksia.
Kerskailevan joutilaisuuden laki valvoo väsymättä vallitsevia makukriteerejä. Niitä muutetaan ja tarkistetaan jatkuvasti, jotta etiketin salaisuudet pysyvät sisäpiiritietoina kuin Jumalan maailmanluomissuunnitelma.
Tämän 25-osaisen juttusarjan runkona on Thorstein Veblenin 1899 ilmestynyt teos ”Joutilas luokka” (Art House 2002, suom. Tiina Arppe ja Sulevi Riukulehto).
Norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja kulutussosiologi Veblen (1857- 1929) kehitti teorian joutilaasta luokasta, miten rikkaat karttavat työntekoa vaikka näyttävät olevankin koko ajan jotain puuhastelemassa ja jakelemassa rahvaalle elämänohjeita ahkeruutta silmällä pitäen.
uutiskirje 
