Yritysten vastuullisuuden seuranta jätetty kansalaisjärjestöille
Yritysten yhteiskuntavastuu on täysin vapaaehtoista. Yritykset voivat mainostaa kantavansa työntekijöistään ja toiminnastaan sosiaalista vastuuta, mutta kyse voi olla vain viestintätempusta, julkisuuskuvan kiillottamisesta.
Jotta yritysten yhteiskuntavastuu todella toteutuisi, tarvitaan tueksi lainsäädäntöä. Nyt yritysten toiminnan seuraaminen jää Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartialan mukaan kansalaisjärjestöille.
Vartiala puhui Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASKin yhteiskuntavastuuta käsittelevässä seminaarissa perjantaina.
– Vaikeutena on yritysten toiminnan läpinäkyvyyden puute, Vartiala kertoo.
– Todellisia edunsaajia on todella vaikea saada selville.
Esimerkkinä Vartiala mainitsee thaimaalaisen ananasmehuyrityksen Natural Fruitin, jonka ala-arvoiset työolosuhteet tulivat esille Finnwatchin teettämässä tutkimuksessa.
– Yrityksestä löytyi merkkejä lapsityövoiman hyväksikäytöstä, laittoman alhaisia palkkoja ja pakkotyöhön viittaavia käytäntöjä, Vartiala luettelee.
Surkuhupaisaa on, että vastuuseen ei joutunut yritys, vaan tutkija.
Vastuu koko arvoketjusta
Euroopan unioni valmistelee säädöstä, joka koskee julkisia hankintoja. Tämä antaa poliittisia painostusmahdollisuuksia kauppakumppaneille, jotka eivät noudata ihmisoikeuksia.
Vartialan mukaan Suomen 500 yrityksestä vain neljännes raportoi yritysvastuusta. Maailmanlaajuisestikaan yrityksiä ei velvoiteta kantamaan vastuuta alihankkijoistaan, mutta Suomessa muutamat yritykset ilmoittavat olevansa vastuussa koko arvoketjusta.
– Yritykset ovat huolestuneita brändistään, Vartiala toteaa.
Onnettomuus paljasti epäkohdat
Bangladeshiläisen vaatetehtaan romahtaminen toi esille naistyöntekijöiden surkean aseman ja tehtaan johdon välinpitämättömyyden työoloista. Kävi ilmi, että parikymmentä paikallista kansanedustajaa olivat tehtaan omistajina eli edunsaajina.
– Poliisi oli käynyt jo katsomassa tehtaan kuntoa ja asettanut sen käyttökieltoon, Vartiala sanoo.
Silti tehdas jatkoi toimintaansa kohtalokkain seurauksin.
Vartialan mukaan Bangladesh on muutenkin yksi surkeimmista esimerkeistä, mitä työntekijöiden ihmisoikeuksiin tulee.
– Koska vapaa-aikaa ei käytännössä ole, äidit joutuvat jättämään lapsensa maaseudulle isovanhempien hoitoon pitkiksi ajoiksi. Tässäkään eivät ihmisarvot toteudu.
Kansainvälinen ammattiyhdistysliike voi yrittää vahvistaa kehitysmaiden työntekijöiden ammatillista järjestäytymistä. Ruohonjuuritasolla kuluttajien omat, eettiset valinnat voivat vähitellen tuoda parannuksia yritysten toimintakulttuuriin ja todelliseen yhteiskuntavastuuseen.
uutiskirje 
