Viime viikolla iltapäivälehti tiedusteli kansanedustajien uimataidosta. Käytävillä käydyn keskustelun perusteella moni kansanedustaja hämmentyi ja jopa kiivastui moisesta kysymyksestä. Niin kuin kansan valittujen uimataito nyt kenellekään kuuluisi!
Minun oli helppo vastata kysymykseen myöntävästi, sillä osallistuin kevättalvella eduskunnassa Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliito ry:n järjestämään uimataitotestiin. Pohjoismaisen uimataidon määritelmän mukaisesti uimataitoinen on henkilö, joka pudottuaan syvään veteen niin että pää käy veden alla, ja päästyään uudelleen pinnalle, ui yhtäjaksoisesti 200 metriä, josta 50 metriä selällään.
Testin jälkeen arvioin, että valoisassa hallissa ja lämpimässä vedessä testin suorittaminen oli helppoa ja matka taittui hyvässä seurassa reippaaseen tahtiin. Paniikkitilanteessa, kylmässä järvessä tai meressä räpiköiden matka tuntuisi varmasti loputtoman pitkältä.
Tilastokeskuksen mukaan Suomessa on hukkunut vuosituhannen vaihteen jälkeen jo 2 453 henkilöä. Näistä monen henki olisi ollut pelastettavissa riittävällä uimataidolla ja järkevällä vesiturvallisuusasenteella. Liikenneviraston arvion mukaan yhden hukkumisen hinta yhteiskunnalle on noin 1,9 miljoonaa euroa, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.
Vaikka uimataito on kansalaistaito, on aikuisista vain kaksi kolmasosaa uimataitoisia. Vain runsas puolet kouluista tarjoaa uimaopetusta kaikille 1–6-luokkalaisille lapsille, ja vuonna 2011 tehdyn uimataitotutkimuksen mukaan 72 prosenttia kuudesluokkalaisista lapsista osasi uida. Lapset ovat siis varsin eriarvoisessa asemassa uimaopetuksen suhteen. Myös aikuisille suunnatuille uimakouluille ja uintitekniikkakursseille olisi tarvetta muuallakin kuin suurissa kaupungeissa.
Vaikka Suomi onkin tuhansien järvien maa, ei vettä ole jokaisen koulun ja koululaisen lähettyvillä. Monissa kunnissa onkin rakennettu uimahalleja paikkaamaan luonnonvesistöjen aiheuttamaa vesistöpulaa. Silti uimahalleja ei ole kaikilla niillä paikkakunnilla joissa se olisi tarpeellinen. Lähimpään uimahalliin voi olla kohtuuttoman pitkä matka ja luonnonvesien lämpötilat ovat usein liian kylmiä uimiseen ja uinninopetteluun.
Myös kustannukset vaikuttavat toki uimaopetuksen määrään, sillä taloudellisesti tiukkoina aikoina uinninopetuksen aiheuttamien kustannusten päälle on helppo vetää punakynää. Meidän vanhempien, isovanhempien, tätien ja setien on huolehdittava lasten, nuorten ja toistemme uimataidosta sekä kannustaa ja rohkaista uimaan turvallisesti. Uinti on hauskaa ja monipuolista liikuntaa ja polskiminen sopii niin vauvoille kuin vaareille.
Kesä on kauneimmillaan, suomalaisten kesälomat alkamassa ja juhannuskin kolkuttelee ovelle. Monet pakkaavat tavaransa reppuun ja suuntaavat vesien äärelle nauttimaan Suomen suvesta. Turvallista kesää, pysytään pinnalla!
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja kansanedustaja.
uutiskirje 