Temple Grandin (2010) on tv:lle tehty elämäkertafilmi poikkeusihmisestä ja autisti-ikonista. Elokuvasta muotoutuu periamerikkalainen menestystarina, jossa tutut sanonnat (vaikeuksien kautta voittoon, läpi harmaan kiven jne.) ovat arvossaan.
Grandin on nykyisin arvostettu etologi, joka innostui nuorena lehmien käyttäytymisestä. Tänään puolet pohjoisamerikkalaisista tiloista käyttää hänen luomaansa järjestelmää. Se käy ilmi lopputeksteistä. Grandinin erilaisuus tehdään selväksi lähinnä 1960-luvulle sijoittuvilla tapahtumilla. Mukaan mahtuu kiintoisa takauma varhaislapsuudesta.
Mick Jacksonin ohjaama tv-filmi saa luontevaa potkua Grandinin autismista ja hänen tulisieluisesta innostuksestaan lehmien asiaan. Nämä puolet yhtyvät mainiolla ja varsin nerokkaalla tavalla Grandinin kehittelemässä ”rutistuslaitteessa”.
Äidin (Julia Ormond) tapa ohjailla tytärtään tuntuu piinalliselta, mutta onneksi ovat empaattinen täti (Catherine O’ Hara) sekä yhtä teräväsilmäinen luonnontieteiden opettaja (David Strathairn).
Nimihenkilön tapaa ajatella ja kokea maailma visuaalisesti kuvataan useampaan kertaan elävästi ja antoisasti. Leffassa on muutenkin hyvä draivi, josta paljon menee pääosan Claire Danesin esimerkillisen latautuneen roolisuorituksen piikkiin. Kasvojen ilmeet ja ruumiin kieli ovat kohdallaan.
Temple Grandin. TV2 keskiviikkona klo 23.10
uutiskirje 