Koska EU:sta ei taida olla liittovaltioksi, eikä köyhistä toistensa liittolaisiksi, vaikka köyhän ainoa turva onkin toinen köyhä, pitäisikö hyväksyä se tosiasia, että EU on vain maailma kylässä -tapahtuma.
EU-vaalit ovat sitten se arviointitilaisuus, jossa vieraat ja vieraiden isännät pisteyttävät vierailun saldon.
Talo elää tavallaan, vieras tulee ajallaan, totesi aikoinaan arvostettu (kenties viimeinen perinteinen valtiomies!) presidenttimme Urho Kaleva Kekkonen, UKK.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin menestyksessä eurovaaleissa ei taida olla pohjimmiltaan kyse muusta kuin Euroopan tasolle laajennetusta versiosta vuosisataisesta köyhälistökysymyksestä.
Ei vaadi kovin kummoista historiallista sivistystä, kun tajuaa, että irtolais- ja kerjäläisprobleema on edelleen Euroopassa(kin) ratkaisematta, kuten ei sitä ole osattu eikä haluttukaan ratkaista 1500-luvulta lähtien.
Kapitalismi ei toimi ilman ainaista vanhan kurjuuden palauttamista. Köyhälistö takaa alhaiset palkat.
Pääomat lisääntyvät vain ja ainoastaan tuhoamalla vanhoja ihmisten ja luonnon välisiä sosiaalisen kanssakäymisen saavutuksia! Uudis- ja jälleenrakentaminen ovat kapitalismille ominaisia saatanallisen rakkaita tuhoamisvimmaisia periaatteita.
Tämän ongelman tiimoilta kannattaa lukea esimerkiksi Pekka Haatasen väitöskirja ”Suomalainen maalaisköyhälistö” (WSOY 1968). Tuon lukukokemuksen jälkeen Timo Soinin esiin nostamat mielenahdistukset eivät niin tuoreilta tunnukaan.
Saattaa käydä päinvastoin niin, että rupeaa ajattelemaan, että Timo Soinin johtamat ”persut” näitä ahdistuksia vain lisäävät, koska persut eivät osaa päättää, kuuluvatko he itse eurooppalaiseen köyhälistöön vaiko eivät.
Köyhät ovat keskuudessamme, koska samat kapitalistiset ja sääty-yhteiskunnan keinot ovat köyhyyden aiheuttamisessa käytössä kuin runsaat sata vuotta sitten.
Tässäpä se olisi vasemmistollekin pohdiskelun paikka, että olemmeko me suomalaiset päässeet irti edes sääty-yhteiskunnasta, kun tätä USA:n armeijan malliin perustuvaa tiedoteyhteiskuntaa ollaan ylistämässä. Suomalainen vasemmisto ei tainnut ehtiä (tai ei halunnut) tutustua edes teollisuuskapitalismiin.
Valitettavasti vasemmistolaisilta(kin) näyttää puuttuvan sosiaali- ja taloushistorian tuntemus. Kaikille hyvää ja kaunista täydellä sydämellä ja tunteella toivottelu ei välttämättä vastaa enempää historiallista kuin nykypäivänkään todellisuutta.
Vaalitilaisuuksissa ruusuja jakamalla olomme tuskin paljonkaan kohentuvat enempää älyllisesti, sivistyksellisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikaan.
Tällä ”historiantajuttomuudella” vasemmistolainen ajattelu ja toiminta varmasti katoaa, samalla kun köyhyys ja sen mukanaan tuoma alakuloisuus keskuuteemme yhtä varmasti jää.
Kyllä kai vasemmistolaisuus voisi olla parhaimmillaan köyhien mielenvirkistäjä ilman tyhjiä lupauksia!
uutiskirje 
