Kun saavuin liittokokouksesta työpaikalle, monet ottivat minut ilolla vastaan. He totesivat: ”Hyvä, että siitä TEAM:stä ei tullut mitään”. Jo vuosia useat jäsenet ovat pelänneet, että liittofuusio toteutetaan vaikka väkisin. Aikatauluista uutisoitiin jo ennen jäsenäänestystä aivan kuin kaikki olisi jo päätetty. Tästä turhautuneena valitettavan moni ei kertonut mielipidettään jäsenäänestyksessä.
Jäsenäänestyksen jälkeen olin hämilläni, miten kyllä-äänet olivat voineet voittaa. En ollut kuullut myönteisiä mielipiteitä liittofuusiosta muilta kuin muutamalta Yhteistyö-vaaliliiton ryhmän aktiivilta. Myös monet heidän ryhmätovereistaan kertoivat äänestäneensä ei.
Mietin pitkään, miten äänestää ylimääräisessä liittokokouksessa. Ensin ajattelin äänestäväni tyhjää, koska takin kääntäminen ei tuntunut luontevalta vaihtoehdolta. Mitä enemmän keskustelin jäsenten kanssa, sitä selvemmäksi heidän kantansa tuli. Heidän mielestään minun pitäisi äänestää edelleen ei.
Metallin Vaikuttajien edustajien puheenvuoroissa pysyttiin asialinjoilla ja perusteltiin jokaisen omaa kantaa hyvin. Muuttuneessa tilanteessa, jossa esitetty liittofuusio ei enää vastannut jäsenäänestyksessä esitettyä, moni totesi äänestävänsä kuten vuotta aiemmin. Muutama ryhmästämme käytti myös puheenvuoron kyllä-kannan puolesta ja se heille suotiin.
Yhteistyö vaaliliiton puheenvuoroissa valitettavan moni lipsui asialinjalta ja käytti puheenvuoroissaan ”telaketjukommari”-tyyppistä nimittelyä, sen sijaan että olisi vain tyytynyt perustelemaan omaa kantaansa. Mielestäni asioista saa ja pitää olla mahdollisuus olla eri mieltä, ilman lapsellista nimittelyä.
Metallin Vaikuttajien ryhmäkokouksessa pidimme kiinni valtuustoryhmän päätöksestä, että jokainen äänestää liittofuusiosta omantuntonsa mukaan. Isossa salissa jokainen siis äänesti mielensä mukaan, ilman mitään ryhmäpäätöstä TEAM:stä.
Äänestin kuten jäsenet suorissa yhteydenotoissa toivoivat. Voin siis hyvällä omallatunnolla todeta, että äänestin jäsenten tahdon mukaisesti ylimääräisessä liittokokouksessa.
Purkukokouksen koolle kutsumisesta ryhmässä totesimme, että sille ei ollut edellytyksiä. Liittofuusioesitys ei saanut kolmen neljäsosan kannatusta ja Metalliliiton lopettaminen vaatii liiton sääntöjen mukaan edellä mainitun enemmistön. Yhteistyön vaaliliito äänesti purkukokouksen puolesta, vaikka tiesivät sen olevan ajan ja varojen haaskausta.
Puheenjohtaja Riku Aalto syytti meitä siitä, että olimme viime hetkellä päättäneet kaataa hankkeen omiin poliittisiin syihin vedoten, yllättäen ja ilman varoitusta. Metallin Vaikuttajien enemmistön kielteinen kanta ei ole voinut jäädä epäselväksi kenellekään viime vuoden liittokokouksessa ja sen jälkeen käydyissä liittovaltuuston keskusteluissa.
Vuoden 2008 liittokokouspäätöksen mukaisesti ryhmämme liitossa työskentelevät henkilöt ovat hoitaneet työnsä kuten pitää, vaikka monilla onkin ollut sisäisiä ristiriitoja.
Politiikka sikseen, omasta mielestäni hanke kaatui pakkotahtiseen vyörytykseen ja omaan mahdottomuuteensa. Mielestäni tällaisena se olisi ollut liian laaja ja sekava. Jos olisi ehdotettu Metalli-, Kemia- ja Sähköliiton yhdistymistä ilman sektoriorganisaatiota, olisin ainakin itse ollut hankkeelle paljon myötämielisempi. Toisen järkevän kokonaisuuden olisivat voineet muodostaa Puu-, Paperi- ja Viestintäliitto. Mutta koska näin ei ollut, en nähnyt hakkeessa riittävästi hyvää äänestääkseni kyllä.
Toivottavasti nyt on vihdoin aikaa ja resursseja keskittyä Metalliliiton ja jäsenten edunvalvonnan kehittämiseen. Toki Metalli on viime vuosina kehittänyt toimintojaan, mutta on keskitetty valitettavasti vain hallintorakenteeseen. Nyt on mahdollisuus keskittyä edunvalvonnan otteen tiukentamiseen.
TEAM:iin käytettyä työtä ei tarvitse heittää kokonaan roskiin, vaan sieltä voi noukkia parhaat palat Metalliliiton kehittämiseen. Tehdään Metalliliitosta nyt vahvempi jäsenten edunvalvoja. Meillä on siihen kaikki eväät, jos ei anneta yhteiskuntavastuun olla jäsenten etua tärkeämpi.
lehti 