Martin kirjaston ”raunioille” syntyi Kulttuuriolohuone, josta monipuolisen kulttuuritarjonnan lisäksi voi lainata kirjoja. Turun kaupunki lopetti Martin kirjaston vuonna 2009. Senkö kunniaksi, että tällöin tuli kuluneeksi 70 vuotta siitä, kun kaupunginosaan perustettiin sivukirjasto?
Ei. Tätä eivät asukkaat hyväksyneet. Lopetusta edelsi poikkeuksellisen voimakas asukkaiden vastustus. Sama tapahtui toisella puolella Aurajokea, kun Mikaelin kirjastoa ajettiin alas.
Martinmäen asukkaiden kiukku ei ottanut lauhtuakseen, ja he perustivat kohta kolme vuotta sitten oman kirjaston. Se tarjoaa lainakirjojen lisäksi kuukausittain vaihtuvan taidenäyttelyn, työpajoissa valmistetaan kynttilöitä ja saippuaa sekä kirjoista lamppuja ja laukkuja.
Kaksi kertaa kuukaudessa voi rentoutua naurujoogalla. Sunnuntaisin on kahvikonsertti. Ihmiset voivat myös esittää rustaamiaan runoja karaoketyyliin.
Sampsa Suvisaari kertoo piipahtavansa olohuoneella viikoittain toiselta puolelta kaupunkia Pansio-Pernon alueelta, jonne hän toivoo vastaavaa toimintaa.
Lähihoitajaksi valmistunut ja sosiaalipolitiikkaa Turun yliopistolla opiskeleva nuori mies on vetänyt olohuoneella ruokakursseja. Suvisaaren mukaan alueellinen toiminta edistää kestävää kehitystä.
Kulttuuriolohuone on oikea ilmaus. Toimintaa ylläpitävän Ida ry:n hallituksen jäsen Riikka Oksanen on tuonut kotoaan vanhat puutuolit ja pöydän, jonka päällä on kirjava liina. Tilassa voisi syödä vaikka sunnuntaipäivän aterian.
Tuhansia kävijöitä
Kulttuurihuonetta hyödynsi viime vuonna noin 5 000 kävijää ja tilaa hallinnoivan Ida ry:n kesäisiin puistotapahtumiin osallistui tuhat ihmistä. Sunnuntaiset kahvikonsertit siirtyvät kesällä ulkoilmaan.
– Kahvilasta saa itse valmistettua sämpylää, kertoo Idan sihteeri Kirsi Hänninen.
Hännisen mukaan olohuonetta käyttävät myös yksityishenkilöt merkkipäivien järjestämiseen sekä taloyhtiöt kokouksiinsa.
– Täällä käy vanhempia rouvia, jotka eivät ehdi käydä kirjastoautolla, Oksanen kertoo.
Peruspääoman kirjastotoiminnalle olohuone sai kaupungin lahjoitettua lopetettujen Martin ja Mikaelin kirjastojen kirjat yhdistykselle. Noin 10 000 kirjan varannosta valittiin yli 2 000 hyllyihin lainattaviksi. Oksasen mukaan toimittajien arvostelukappaleiksi saamia kirjoja on kulkeutunut myös hyllyille, mikä modernistaa valikoimaa.
Kapina lopetukselle
– Tämä on eräänlainen kapina, Oksanen sanoo. Kulttuuriolohuonetta ei ole Oksasen mukaan tarkoitettu korvaamaan kunnallista kirjastoa, vaan se olemassaolollaan kapinoi kirjaston lopetusta vastaan. Tarvetta kirjastolle Martin kaupunginosassa on.
– Emme käytä sanaa yksityinen, Oksanen painottaa. Kyse on lähikulttuurista ja oman alueen toiminnasta.
– Eiväthän alakoululaiset voi lähteä omin nokkinensa keskustaan pääkirjastoon. Täällä he ovat turvassa, Oksanen muistuttaa. Alueella on neljä isoa koulua, päiväkoteja sekä lasten iltapäivätoimintaa, jotka käyttävät olohuonetta.
Oksasen mukaan kirjaston lopetusta perusteltiin hyvillä kulkuyhteyksillä pääkirjastoon, mutta tämä ei ainakaan lasten osalta pidä paikkaansa.
Pispalassa sisko
Martin aktivistit kävivät hakemassa vinkkejä ja vaikutteita Tampereelta omaa hankettaan käynnistäessään. Ennen Kulttuuriolohuoneen perustamista Tampereen Pispalassa toimi ja toimii edelleen vastaavanlainen vapaaehtoisvoimin pyöritettävä kirjasto. Se syntyi korvaamaan lopetetun kirjaston jättämää aukkoa.
Putulan kirjasto- ja kotiseutuyhdistys perusti Hämeenkosken kuntaan 1980-luvun lopulla yksityisen kirjaston jatkamaan lopetetun toimintaa. Kunnallisen sivukirjaston toiminta perustui 1800-luvun viimeisinä vuosina kyläläisten perustamaan lukutupaan. Aluksi kirjastossa oli vain 32 kirjaa.
Helsingin kirjamessuilla vuonna 2001 Putulan kyläkirjastolle myönnettiin ensimmäinen Suomen Messusäätiön jakama Rakkaudesta kirjaan -palkinto.
Helsingin Käpylässä toimi asukkaiden ylläpitämä kirjasto, kunnes saatiin uusi kunnallinen kirjasto lopetetun tilalle.
lehti 