Vastoin odotuksia pakistanilainen koulutyttö Malala Yousafzai ei saanutkaan Nobelin rauhanpalkintoa viikko sitten perjantaina. Henkilökohtaiselta kannalta se saattoi olla hyvä, onhan 16-vuotiasta ilmankin riepoteltu joka suuntaan. Ja saihan hän päivää aikaisemmin europarlamentin Saharov-palkinnon.
Norjan Nobel-komitea on jo aikoja sitten unohtanut Alfred Nobelin alkuperäisen testamentin ja rauhanpalkinnosta on tullut eräänlainen yhteiskunnallisen toiminnan palkinto.
Siinä mielessä Malala (käytän vain etunimeä kuten hänen kirjansakin nimessä on), olisi sopinut palkittavaksi siinä missä moni aikaisempikin palkinnon saaja.
Harva asia on tärkeämpi kuin tyttöjen koulunkäynnin edistäminen.
Malala olisi ollut jopa erinomainen palkittava. Harvalla asialla voi enemmän parantaa maailmaa kuin tyttöjen koulunkäyntiä edistämällä.
Silti tässä Malala-huumassa tökkii jokin. Mikä?
Haavoitettu
Ehkä se on se, että Malalasta uhkaa tulla uusi Bono. Jokainen valtiomiehenä itseään pitävä haluaa nyt pönöttää kuvassa Malalan kanssa, aivan kuten U2:n laulusolistin kanssa.
Vuosi sitten tapahtunut päähän ampuminen teki Malalan tarinasta täydellisen. Nyt häntä ylistetään kautta konservatiivisimpienkin julkaisujen.
Ja miksi ei ylistettäisi. Kuuluihan ampuja talebaneihin, siis Yhdysvaltain vihollisiin.
Siinä mielessä Malalan palkitseminen olisi sopinut Nobel-komitean linjaan. Palkinto on yleensä myönnetty instituutioille tai länsimaisille valtiomiehille. Jos se on myönnetty toisinajattelijalle, kyseessä on ollut sellaisen maan toisinajattelija, joka on huonoissa väleissä Yhdysvaltain kanssa.
Saa mennä aika pitkälle taaksepäin löytääkseen sellaisen palkitun, joka olisi jotenkin kyseenalaistanut Yhdysvaltain toimintaa.
Muut haavoitetut
Malala oli Nobel-viikolla käymässä Maailmanpankissa Washingtonissa. Kuin sattumalta hänelle buukattiin tapaaminen presidentti Barack Obaman kanssa juuri perjantaiksi. Jos Malala olisi saanut palkinnon, olisi vuoden 2009 rauhannobelisti voinut paistatella yhteiskuvassa tuoreen nobelistin kanssa.
Pakistanilainen Humna Bhojani muistuttaa Common Dreams -nettisivustolla avoimessa kirjeessään Obamalle, että Pakistanissa on viime vuosien aikana kuollut Yhdysvaltain lennokki-iskuissa kymmeniä, luultavammin satoja lapsia.
”On sydäntä raastavaa, kun pakistanilainen lapsi haavoittuu, eikö niin? Vai onko se vain silloin sydäntä raastavaa, kun haavoittajana on Taleban?” kysyy Bhojani.
Vuosi sitten, 24. lokakuuta 2012 haavoittuivat 13-vuotias Zubair ja 9-vuotias Nabila CIA:n lennokki-iskussa Pakistanissa. He ovat runsaan viikon kuluttua tulossa Washingtoniin todistamaan Yhdysvaltain kongressin edessä.
”Kutsutteko heidät Valkoiseen taloon, herra presidentti? Haluatteko hymyillä heidän kanssaan valokuvassa?”, jatkaa Bhojani kysymyksiään.
Siivestäjät
Bonolla on varmasti hyvä tarkoitus ja hän haluaa aidosti parempaa maailmaa. Hän on pystynyt luomaan hyvistä pyrkimyksistä, levymyynnistä ja narsismista toimivan synteesin.
Nuori Malala näyttää olevan pykälää kovempi luu. Hän ei pelkästään pyydä, vaan sanoo poikkipuolisenkin sanan.
Tavattuaan Obaman Malala julkaisi tiedotteen, jossa hän kiitti Obamaa tuesta pakistanilaisten, afganistanilaisten ja Syyrian pakolaisten koulutukselle. Mutta hän jatkoi: ”Ilmaisin myös huoleni siitä, että lennokki-iskut lietsovat terrorismia. Viattomia ihmisiä kuolee näiden tekojen seurauksena, ja ne aiheuttavat kaunaa pakistanilaisten keskuudessa.”
Valkoinen talo jätti tämän osion pois omassa tiedotuksessaan Obaman ja Malalan tapaamisesta.
Taitaakin olla niin, ettei itse Malala tässä töki, vaan kaikki hänen siivellään ratsastavat.
uutiskirje 
