– Vapaaehtoistyö on erinomainen ja korvaamaton ammatillisen hoitotyön täydentäjä ja tukija myös vanhusten hoidossa. Se ei voi korvata varsinaista ammatillista työtä eikä sitä saa sellaisena käyttää, sanoo Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö.
Kivistö puhui vapaaehtoistyön merkityksestä ja asemasta Uudenkaupungin Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa lauantaina.
Vapaaehtoisia on kaivattu entistä enemmän apuun, kun yritetään vastata lisääntyvän vanhusten hoidon tarpeisiin. Järjestöt tekevätkin asiassa parhaansa. Punaisen Ristin ystävätoiminnassa on jo lähemmäs 10 000 aktiivista ystävää. Eläkeläisjärjestöt tekevät niin ikään parhaansa ystävien rekrytoimisessa yksinäisille vanhuksille.
Omaishoitajat arjen sankareita
– Varsinaisia ystävätoiminnan arjen sankareita ovat omaishoitajat, jotka tekevät mittavan työn läheistensä auttamisessa, Kivistö sanoi
1,2 miljoonaa suomalaista auttaa läheisiään ainakin satunnaisesti, 300 000 toimii omaistensa pääasiallisena auttajana, 60 000 antaa jokseenkin säännöllisesti raskasta ja sitovaa omaishoitoa, ja heistä vain puolet, 37 000, saa kunnaltaan omaishoidon tukea, luetteli Kivistö.
Yli puolet omaishoitajista on itse eläkkeellä, neljäsosa on jo 75 vuotta täyttäneitä, ja vain puolet pystyy pitämään hoidosta minkäänlaisia vapaapäiviä.
– Omaishoitajien tilanne osoittaa, että vapaaehtoistyöhön turvautumisellakin on rajansa. Omaishoitajat jos ketkä törmäävät siihen, että jaksaminenkaan ei ole ehtymätön luonnonvara. Jo aikanaan Punaisessa Ristissä toimiessani saimme usein viestejä siitä, että sitoutuneilla ja hyvää työtä tekevillä vapaaehtoisilla ovat jaksamisen rajat tulleet vastaan.
Rajat pidettävä kirkkaina
Kivistön mukaan vapaaehtoistyön ja ammatillisen työn rajoista puhuttiin myös Pohjoismaisten eläkeläisjärjestöjen yhteistyötoimikunnan NSK:n vastikään järjestetyssä yhteisessä seminaarissa Norjan Drammenissa. Suomesta NSK:n toimintaan osallistuvat Eläkeläiset ry ja Eläkeläisten keskusliitto EKL ry.
– Rajat on syytä pitää kirkkaina monestakin syystä. Ammatillinen työ vaatii ammattitaitoa ja siihen liittyy olennaisena osana myös ammatillinen vastuu. Nämä asiat eivät ole noin vain siirrettävissä ainakaan niille vapaaehtoisille, jotka eivät ole saaneet alalle koulutusta.
Kivistö muistutti, että ammatillinen vastuu on hoitoa saavalle myös oikeusturvakysymys. Millä tavoin mahdollisista hoitovirheistä koituva vastuu kannetaan, jos hoito on delegoitu ilman ammatillista asemaa ja sen myötä tulevaa virkavastuuta toimivalle vapaaehtoiselle? Kivistö kysyi.
lehti 