Mainos- ja ilmaisjakelualalla toimii noin 15 000 työntekijää, joista 8 000–9 000 tekee työtä säännöllisesti. Työntekijöistä noin 90 prosenttia on alaikäisiä. Alalle saatiin yleissitova työehtosopimus vasta vuonna 2007.
Yleissitovuudesta valitti yli 20 jakelualan yritystä. Työtuomioistuin hylkäsi valituksen vuonna 2009, mutta totesi tarvittaessa eri oikeudenkäynnissä ratkaistavan, mitä tessiä alalla on noudatettava.
Loppuvuodesta 2009 työnantajapuoli perusti Suomen mainosjakajien etujärjestö SME ry:n ja Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys SKE ry:n. Näiden etujärjestöjen kautta työnantajat sanelivat itse alalle valtakunnallisen, normaalisitovan sopimuksen, jonka mukaan tuntipalkat ovat 2–3 euron tasoa ja kaikista töistä ei edes makseta.
PAU:n laskujen mukaan tuntipalkaksi pitäisi jäädä noin kahdeksan euroa tunti. Jakeluyritykset ovat kutsuneet palkkavaatimuksia ”täysin kohtuuttomiksi” ja ”moraalittomiksi”. Ensi viikolla selviää, ovatko ne oikeuden mielestä sitä.
Kipeänä töihin taskurahalla
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU:n mukaan SME ry on täysin työnantajien etuja ajava liitto. Siellä ei ole esimerkiksi ainoatakaan luottamusmiestä. Työntekijöitä on houkuteltu liittoon viiden euron vuosimaksulla.
Alan keskeisimpiä toimijoita on amerikkalaisomisteinen viestintäkonserni Janton. Sen emoyhtiö on rekisteröity Jerseyn saarelle. Muun muassa Kelan Elämässä-lehteä jaetaan Jantonin kautta. Valintaa on perusteltu EU:n kilpailutuslainsäädännöllä.
Yhdeksäsluokkalainen Tia-Maria Hartikka oli enimmäkseen Jantonin omistamilla Jakelujunioreilla töissä puoli vuotta. Hän oli tuolloin vielä alle 15-vuotias. Työsopimukseen on kirjoitettu valmiiksi SME:n työehtosopimus.
– Soitin töihin, että olen kipeä, enkä voi huomenna tulla töihin. Sieltä sanottiin, että varalle ei saada ketään, on tultava, saat 50 prosenttia lisää palkkaa siltä päivältä.
Hartikka jakoi reittinsä kipeänä. Pikku hiljaa hän alkoi epäillä, onko työpaikassa kaikki kunnossa muutenkaan.
– Parin kuukauden päästä alkoi tuntua, että aika raskasta tämä työ on palkkaan nähden.
Hartikalla oli muutakin kokemusta työelämästä, joten hänellä oli myös vertailukohtaa. Kesätyöpaikoissa hän on viihtynyt hyvin ja niissä asiat ovat olleet mallillaan.
Hartikka alkoi selvittää ay-aktiivi-isänsä Jani Hartikan kanssa, onko työsopimuksessa kaikki kunnossa. Ay-oikeuksia ajavassa kansanliike Vastavoimassakin toimiva Hartikka otti yhteyttä liittoon, joka lähtee ajamaan asiaa.
Suurimmat yksittäiset PAU:n tiedossa olevat saatavat ovat kymmeniätuhansia euroja. Kyseinen jakaja tosin on työskennellyt vuosikymmeniä, jakanut useita reittejä ja pitänyt työstään huolellisesti kirjaa. PAU:n tiedottaja Juha Pöyry muistuttaa, että palkkakuitit ja työsopimukset kannattaakin aina säilyttää.
Halpatyö yritetään vakiinnuttaa
Tuleva oikeudenkäynti koskee uusien mainosjakajien eli joulukuusta 2009 eteenpäin aloittaneiden palkkasaatavia. Alla on kaksi voitettua oikeustapausta.
– Toivottavasti päätös on myönteinen ja rohkaisee työntekijöitä liittymään liittoon ja puolustamaan oikeuksiaan, toteaa Markus Heikkinen Vastavoimasta.
Kielteinenkin päätös toisi epäkohtaa suuren yleisön tietoisuuteen.
– Francon ajan liittoja ei varmasti kukaan työntekijä halua. Suurin osa suomalaisista kuitenkin haluaa, että työllä tulee toimeen.
Heikkisen mukaan Vastavoimaan kannattaa olla yhteydessä, vaikka ei kuuluisikaan liittoon eivätkä kaikki paperit olisi välttämättä tallessa. Hän toteaa, että työehtosopimuskiistoissa nousevat usein julkisuuteen vahvasti järjestäytyneet alat. Pienipalkkaiset, huonosti järjestäytyneet alat jäävät huomiotta.
– Vahvat liitot ajavat samalla tietysti kaikkien muidenkin etua, mikä on tosi hyvä. Olisi kuitenkin tärkeä huomata myös, että elinkeinoelämä haluaa luoda kahden kerroksen työmarkkinat. Se ei ole yhdenkään työntekijän etu.
Vastavoimalle kiitosta liitosta
Juha Pöyryn mukaan työntekijöiden oikeuksien puolustaminen on haastavaa alalla, jolla työtä tehdään yksin ja kotoa käsin. Edes yhteistä jakopistettä, josta lähdettäisiin töihin, ei ole. Joskus väliin tulee myös kielitaidon puute. Tässäkin suhteessa Pöyry antaa kiitosta Vastavoiman työlle.
– On hyvä, että liittojen ulkopuolisetkin tahot tukevat työväenliikkeen vaatimuksia. Jos tavoitteet ovat samat, niin siinä ei ole kahta sanaa. Pidän sitä työtä arvokkaana.
Pöyry muistuttaa kuitenkin, että saatavien vanhenemisaika on viisi vuotta, jos työsuhde on voimassa tai kaksi vuotta sen päättymisestä. Työnantajat yrittävät vanhentaa saatavia myös valittamalla oikeuden päätöksistä. Käsittelyajat ovat pitkiä muutenkin.
Pöyryn mukaan jakajien ongelmista on oltu yhteydessä työministeriöön, eduskuntaan, työsuojeluviranomaisiin ja lapsiasiainvaltuutettuun. Työministeriö vetoaa lain porsaanreikiin, työsuojeluviranomaiset ovat tehneet joitain tarkastuksia hyvin tuloksin ja lapsiasiainvaltuutettu ei vastannut. Eduskunnassa Paavo Arhinmäki ja SDP:n edustajat ovat jättäneet asiasta kirjallisia kysymyksiä.
Vastavoima käynnistää kampanjan mainosten ja ilmaislehtien jakajien puolesta. Kampanja alkaa Tehdään alipalkkauksesta historiaa! -mielenosoituksella, johon ovat tervetulleita kaikki, joiden mielestä alipalkkaus kuuluu museoon. Kokoontuminen Helsingissä sunnuntaina 1. joulukuuta kello 14 Kiasman edustalla.
uutiskirje 
