Hyvinvointivaltiosta on tehty talouskriisin syntipukki. Julkisessa keskustelussa kestävyysvajeen ja alijäämäisten budjettien nähdään johtuvan liian suureksi kasvaneesta julkisesta sektorista. Suomea verrataan valtamedioissa jopa Kreikan, Portugalin ja Espanjan kaltaisiin kriisimaihin.
Onko Suomi Kreikan tiellä liiaksi paisuneen hyvinvointivaltion takia? Sitä pohtii sosialidemokraattisen Kalevi Sorsa -säätiön projektitutkija Antti Kaihovaara säätiön Impulsseja-sarjassa tiistaina ilmestyneessä kirjoituksessa.
Suomen valtion budjetti kääntyi alijäämäiseksi vuonna 2009, kun bruttokansantuote romahti peräti 8,5 prosenttia. Sitä ennen budjetit olivat ylijäämäisiä yhdentoista vuoden ajan ja myös velkaa vähennettiin.
Nykyinen rahoitusvaje johtuu tulojen pienenemisestä, ei julkisen sektorin liiallisesta kasvusta, Kaihovaara toteaa.
Ruotsissa suurempi julkinen sektori
Hän vertaa Ruotsissa talouden kasvavan ja velan vähenevän, vaikka kokonaisveroprosentti sekä julkisen sektorin työntekijöiden osuus työvoimasta ovat selvästi Suomea suuremmat.
Suomea verrataan Kreikkaan muun muassa siksi, että julkisen sektorin koko suhteessa bruttokansantuotteeseen on noussut 57 prosenttiin. Kaihovaaran mukaan julkisen sektorin suhteellinen kasvu on seurausta tulojen pienentymisestä, ei julkisten menojen kasvuvauhdin kiihtymisestä.
Suurin selittävä tekijä on työttömyyden kasvu.
Matala työllisyysaste on Kaihovaaran mukaan myös keskeinen kestävyysvajeen syy. Suomen työllisyysaste on noussut vuodesta 2000 kahdella prosenttiyksiköllä, mutta se on edelleen selvästi muita Pohjoismaita alempana.
Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa tavoitellaan työllisyysasteen nostamista neljällä prosenttiyksiköllä eli Ruotsin nykyiselle tasolle. Tämä pienentäisi julkisen talouden kestävyysvajetta noin kolmanneksella. Ruotsin Suomea selvästi korkeampi työllisyysaste selittyy suuremmalla julkisella sektorilla. Ruotsissa julkisen sektorin työllisten osuus on noin viisi prosenttiyksikköä suurempi kuin Suomessa.
Suomen veroaste laskenut
Toinen puoli kestävyysvajetta ovat tulot. Suomen kokonaisveroaste on Pohjoismaiden keskitasoa, mutta selvästi matalampi kuin Ruotsissa ja Tanskassa. Vuodesta 1995 lähtien kokonaisveroasteen lasku on ollut suurinta Suomessa. Kun vuonna 1995 Ruotsin kokonaisveroaste oli 2,2 prosenttiyksikköä Suomea korkeampi, oli ero noussut jo 3,7 prosenttiyksikköön vuonna 2010.
Kaihovaara kehottaakin kriisin pyörteissä keskittämään energiaa tuloja lisääviin eikä menoja leikkaaviin toimenpiteisiin. Suomella on varaa tehdä rakennemuutokset hallitusti. Julkisyhteisöjen varat kasvoivat työeläkerahastojen sijoitustoiminnan ansiosta viime vuonna velkaantumista nopeammin. Sama tahti on jatkunut myös kuluvana vuonna.
”Parasta prosessoria ei kannata vaihtaa”
Ruotsin esimerkki osoittaa, että hyvinvointivaltio yhteiskuntajärjestelmänä ei ole vanhentunut, rapautunut tai kaatunut omaan mahdottomuuteensa. Pohjoismaat pärjäävät poikkeuksellisen hyvin lähes kaikilla talouden kilpailukykyä mittaavilla kansainvälisillä indekseillä, Antti Kaihovaara kirjoittaa.
Hänen mukaansa kriisitietoisuuden vallitessa vaarana on, että tulevaisuuden hyvinvoinnin kannalta keskeisiä elementtejä puretaan ideologisten näkemysten perusteella.
”Yhteiskuntarakenteita on päivitettävä aika ajoin, mutta markkinoiden parasta prosessoria ei kannata vaihtaa.”
Impulssi: Onko hyvinvointivaltio kasvanut liian suureksi?
lehti 