– Lista hallituksen tekemistä hyvistä ja huonoista asioista on välttämätön osa arviota, mutta se ei yksin riitä. Monet hallitukseen menon ehdot voivat ehkä täyttyä – tosin usein vain muodollisesti – mutta lista itsessään muodostaa ongelmallisen tavan ymmärtää, mitä politiikka on. Politiikka pirstoutuu toisistaan irrallisiksi ja usein aika teknisiksi yksittäisasioiksi, joita tavataan hahmottaa euromäärien kautta. Tämä ei auta ymmärtämään missä nyt mennään, profesori Heikki Patomäki sanoo.
– Astetta parempi arviointitapa on sellainen, jossa edes yritetään hahmottaa näiden rahamääräisten asioiden suhteita ja kokonaisuutta. Monet yksittäiset parannukset ovat tuoneet helpotusta pienituloisten ja heikoimpien asemaan muutamilla kympeillä tai satasella kuukaudessa ja maksavat vuositasolla kenties muutamia kymmeniä miljoonia, korkeintaan ehkä 100-200 miljoonaa. Yhteisöveron alennuksen, säästöjen, leikkausten ja rakenneuudistusten hintalappu liikkuu sadoissa ja tuhansissa miljoonissa. Näiden välillä tuntuu vallitsevan epäsuhta.
Seuraavan hallituksen käsiä sidotaan
– Budjettipäätösten ja lakien kokonaisuudesta muodostuu talouspoliittinen linja, joka voi onnistua tai epäonnistua. Kataisen hallituksen ohjelmassa luvattiin paluuta kasvu-uralle ja työttömyyden alenevan viiteen prosenttiin. Hallitus on epäonnistunut tavoitteissaan. Toki välitön tilanne voisi olla kurjempikin: Suomi ei sentään ole ainakaan vielä kokenut eurokriisimaiden kohtaloa.
– Merkittävää osaa jyrkemmin uusliberalisoivasta politiikasta ollaan sälyttämässä seuraavan hallituksen niskoille. Tällainen käsien sitominen on oikeiston, ei vasemmiston projekti.
Tukipaketit rahoitussektorille
– Kaikkein surullisinta katsottavaa Kataisen hallituksen toiminta on ollut EU:ssa. Vasemmistossa vedotaan usein sijoittajavastuun käsitteeseen ja Suomen saamiin vakuuksiin, vaikka suurin osa tukipaketeista on mennyt rahoitussektorille, vakuudet ovat onneton yhdistelmä nationalismia ja spekulaatiota rahoitusmarkkinoilla, ja tavallisten ihmisten ja pienyritysten säästöjä on rokotettu merkittävästi sijoittajavastuun nimissä.
Tukemalla Merkelin ja komission linjaa Kataisen hallitus on siis paitsi ajanut alasajoja, leikkauksia, palkanalennuksia ja yksityistämisiä ympäri Eurooppaa niin myös edesauttanut kokonaiskysynnän laskua Euroopassa ja maailmalla. Tällä on ollut ja tulee olemaan suoria negatiivisia vaikutuksia Suomen omaan talouskehitykseen.
Tuloerot kiistatta pienentyneet
Jussi Saramon mielestä vasemmistoliiton päätavoitteissa on saavutettu voitto.
– Puoluevaltuusto päätti ennen vaaleja, että puolue osallistuu vain sellaiseen hallitukseen, joka ”pienentää tuloeroja progressiivisemmalla verotuksella ja kerää nykyistä enemmän pääomatuloveroja”. Molemmissa verotavoitteissa saatiin voitto oikeistosta, erityisavustaja Jussi Saramo arvioi.
– On kiistatonta, että suurituloisten veronkorotukset ja pienituloisten veronalennukset yhdistettynä sosiaaliturvan parantamiseen ovat pienentäneet tuloeroja. Lasketimme VATT:lla hallitusneuvotteluissa myös laskelman siitä, miten tuloeroille kävisi, jos hallitusohjelman muutosten lisäksi kunnat nostaisivat verojaan 1,5 prosenttiyksikköä. Siinäkin tilanteessa tuloerot kaventuisivat selvästi. Edes hallitusohjelman ulkopuolinen kompromissi tuloverojen ja arvonlisäveron korotuksesta ei muuta tilannetta, alv:n huono – regressiivinen – vaikutus on vain muutamia prosentteja muiden veromuutosten hyvästä – progressiivisesta– vaikutuksesta.
– Jatkuvasti väitetään, että ”hintojen nousu on syönyt muutoksista saatavan hyödyn”. Tämä ei pidä paikkaansa, koska kaikki tuet on sidottu indeksiin – opintotukikin viimein ensi vuonna vasemmiston ansiosta – eli ne nousevat automaattisesti hintojen mukana.
– Työttömien ja eläkeläisten ostovoima onkin noussut kaikista ryhmistä eniten nykyhallituksen aikana, mikä on hyvä. Huolissaan pitää olla etenkin pienipalkkaisten työntekijöiden asemasta, heidän ostovoimansa polkee paikallaan, sillä vaikka pienipalkkaisten duunarien veroihin on suunnattu satojen miljoonien vuosittaiset veronkevennykset, ovat palkat nousseet hintoja hitaammin.
– Toinen jatkuvasti toisteltava väite liittyy tuloerotilastoihin. Ne valmistuvat parin vuoden viiveellä, jolloin tuoreinkin tilasto ulottuu vasta edellisen hallituksen viimeiseen budjettiin. Vaikka tuloeroihin vaikuttaa iso joukko hallituksesta riippumattomia asioita, on oletettavaa, että myös tilastot näyttävät tulevaisuudessa paremmilta. Pääasia on, että poliittiset päättäjät eivät enää pahenna tilannetta, kuten koko 90-luvun laman jälkeen on tehty.
lehti 