Vuosi MXIII alkoi Euroopassa silloin käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan torstaina, ja myös vuoden viimeinen päivä oli torstai.
Kiinassa ei tuohon aikaan ollut yhtä ainoaa ajanlaskun aloitusvuotta, ja vuosia järjestettiin erilaisten syklien ja dynastioiden mukaan. Kaikki kuitenkin tunsivat vuosien jaottelun 12 eläimen mukaan. Länsimaiden vuosi 1013 alkoi Kiinassa rotan vuotena ja jatkui härän vuotena.
Vuosi 1013 tuo mieleen tämän päivän sikäli, että tuon vuoden paikkeilla Kiina kohosi eräässä suhteessa maailman ykköseksi. Arvio on tosin jälkeenpäin tehty ja jossain määrin kiistanalainen.
Joka tapauksessa vuosi 1013 saattoi olla juuri se vuosi, jolloin Kiinan Pohjoisen Song-dynastian pääkaupunki Bianjing nousi maailman suurimmaksi kaupungiksi. Toisten arvioiden mukaan maurien hallussa olleen Andalusian Córdoba piti yhä kärkipaikkansa.
Bianjingissa arvioidaan tuolloin olleen vähintään 400 000 asukasta. Kaupungin nykyinen nimi on Kaifeng ja siellä on viisi miljoonaa asukasta.
Pohjoinen Song-dynastia piti vallassaan suurinta osaa Kiinasta ja sitä johti tuohon aikaan keisari Zhenzong. Vuosien 1013–1015 aikana Zhenzong antoi sarjan asetuksia, jotka kanonisoivat mytologiahahmo Jadekeisarin korkeimmaksi hallitsijaksi Taivaassa.
Wang Qinruo ja muut oppineet saivat 1013 valmiiksi viimeisen osan valtavasta tietosanakirjasta Songin neljä suurta kirjaa.
Kirurgian isä kuoli
Córdoban kalifaatissa piti valtaa Umaijadien dynastia. Valtakuntaan, al-Andalusiin kuului suurin osa nykyisestä Espanjasta ja Portugalista.
Kalifiksi palasi vuonna 1013 Sulaiman II, joka oli kaksi vuotta aikaisemmin syrjäytetty kalifaatin valtataisteluissa. Sulaimanin edeltäjä Hisham II kuoli vallanvaihdon yhteydessä epäselvissä olosuhteissa.
Sulaiman II karkotti juutalaiset Córdoban kalifaatista. Hänen todellinen valtansa ei tosin ulottunut paljonkaan kaupungin rajojen ulkopuolelle.
Vuoden 1013 ehkä merkittävin vainaja koko maailmassa oli kirurgian isänä pidetty lääkäri Abu al-Qasim Al-Zahrawi, joka kuoli kalifaatin hallintokaupungissa al-Zahrassa Cordóban lähellä 77 vuoden ikäisenä.
Abu tunnettiin Euroopassa nimellä Albucasis. Hänen oppikirjansa Avuksi niille jotka eivät pysty lukemaan isoja kirjoja eli al-Tasrif pysyi yli 500 vuoden ajan lähdeteoksena sekä islamilaiselle että eurooppalaiselle lääketieteelle. Abu käsitteli kirjassaan kirurgiaa, ortopediaa, silmätauteja, yleislääketiedettä, lääkeoppia ja ravitsemusta.
Kabul vallattiin taas
Islamilaisen kalenterin mukaan elettiin vuosia 403–404. Yksi merkkitapahtumista oli al-Hakimin moskeijan valmistuminen Kairossa.
Sunni- ja šiiamuslimien välisessä kamppailussa šiiat olivat vuonna 1013 valtansa huipulla. Ismailiittisten šiiojen Fatimidi-dynastia hallitsi Pohjois-Afrikkaa, nykyisen Saudi-Arabian länsiosaa sekä lähes koko Lähi-itää.
Tilanne Irakissa ja Iranissa eli Persiassa oli tuolloinkin monimutkainen. Väestö oli etupäässä sunneja, mutta valtaa piti nykyisen Iranin alueella olevasta Meediasta lähtöisin ollut šiialainen Buijidien dynastia.
Bagdadin asema oli alkanut heikentyä Buijidien aikana, mutta se oli yhä maailman suurimpia kaupunkeja ja tärkeimpiä kulttuurin, tieteen ja kaupan keskuksia.
Kabulista kuului kovin tutulta kuulostavia uutisia vuonna 1013: kaupunki valloitettiin jälleen kerran. Asialla oli tällä kertaa turkkilaissukuinen Mahmud Ghazni.
Kabul ei tuolloin ollut Afganistanin pääkaupunki, ja koko Afganistan on paljon myöhäisempi luomus. Mahmudin pääkaupungikseen nostama Ghazni on nykyään melko vähäpätöinen kaupunki Afganistanissa.
Saman vuonna 1013 Mahmud Ghazni valloitti myös Punjabin. Laajimmillaan hänen valtakuntaansa kuuluivat itäosat nykyisestä Iranista, nykyinen Afganistan ja Pakistan, läntinen Pohjois-Intia ja osa Keski-Aasiaa.
Afganistanin historiassa Mahmud Ghaznia pidetään suurmiehenä, mutta Intiassa verisenä valloittajana ja kuvainraastajana. Hän levitti islamia Intiaan ja tuhosi hindujen temppeleitä ja pyhiä kuvia.
Mahmud Ghazni oli ensimmäinen, joka otti käyttöön arvonimen sulttaani. Hän halusi tällä korostaa itsenäisyyttään kalifien vallasta.
Sven Haaraparran retki
Kaikenlaista tapahtui myös vähemmän kehittyneessä maailman osassa eli Euroopassa.
Brittein saarilla oli taas kerran harmia mannereurooppalaisista.
Tanskalaiset viikingit olivat 800-luvulla ottaneet haltuunsa suuria osia Pohjois- ja Itä-Englannista. Heidän valtansa päättyi 954, mutta Englantiin jäi tanskalaisasutusta.
990-luvulla viikingit olivat tulleet uudelleen. Englannin kuningas Ethelred Neuvoton pääsi sopimukseen, että maksamalla veroa hän saa pitää valtakuntansa.
Tanskan kuningas Sven Haaraparta korotti kuitenkin veroa vuosi vuodelta ja Ethelred suivaantui. Hän järjesti vuonna 1002 Englantiin asettuneen tanskalaisväestön etnisen puhdistuksen, joka tunnetaan Pyhän Bricen päivän verilöylynä.
Nyt oli Sven Haaraparran vuoro hermostua. Hän järjesti Englantiin useita sotaretkiä, ja vuodesta 1013 muodostui ratkaiseva. Svenin joukot nousivat kesällä maihin ja valtasivat nopeasti suuren osan Englantia.
Lopulta joulukuussa Lontoonkin anglosaksit luopuivat vastarinnasta ja 25.12.1013 Sven Haaraparta julistautui Englannin kuninkaaksi. Hän perusti hovinsa Gainsboroughiin.
Svenin ilo jäi kuitenkin lyhyeksi. Hän kuoli jo viiden viikon kuluttua helmikuussa 1014.
Kovaa peliä Kiovassa
Keski-Euroopassa tärkein hallitsija oli Henrik II Pyhä. Hän oli vuodesta 1002 lähtien ollut Saksan kuningas, ja 14. helmikuuta 1013 hänet kruunattiin Roomassa keisariksi.
Henrik oli jatkuvassa kärhämässä Puolan herttuan Boleslawin kanssa muun muassa Böömin hallinnasta. Vuonna 1013 hallitsijat Henrikin kolmannen sotaretken jälkeen tekivät Merseburgin rauhan, jossa Boleslaw tunnusti Henrikin lääninherrakseen ja sai pitää alueita läänityksinään. Tämäkään rauha ei kestänyt kauan.
Venäjällä totuteltiin pakanuuden syrjäyttäjäksi hallitsijan käskyllä ajettuun uuteen uskontoon, kristinuskoon. Vladimir Suuri eli Pyhä Vladimir Kiovalainen oli ottanut kasteen vuonna 988.
Vladimir hallitsi ensin Novgorodia, mutta vuonna 980 hän raivasi tiensä koko Kiovan Venäjän valtakunnan johtoon surmaamalla vanhemman veljensä Jaropolkin. Jaropolk oli itse noussut valtaan murhaamalla veljeksistä kolmannen, Olegin.
Jaropolkin valtakaudella Vladimir oli ollut maanpaossa Ruotsissa, jossa hänellä oli sukulaisia. Hänen apunaan Jaropolkin kukistamisessa oli joukko viikinkejä eli varjageja.
Vuonna 1013 Vladimir oli vakiinnuttanut Karjalasta Mustallemerelle ulottuvan valtakuntansa. Vladimir liitti Kiovan valtakunnan lopullisesti Bysantin ja ortodoksisen kirkon vaikutuspiiriin.
Olavi lyötti rahaa
Myös Ruotsissa kristinusko oli uusi asia. Kuninkaana oli Olavi Sylikuningas, joka oli ottanut kasteen vuonna 1008. Jo Olavin isä Eerik Voittoisa oli antanut kastaa itsensä, mutta luopui myöhemmin kristinuskosta.
Varsinaista yhtenäistä Ruotsin valtakuntaa ei vielä ollut, mutta Olavi oli ensimmäinen, jonka varmuudella tiedetään hallinneen sekä Sveanmaata että Götanmaata.
Olavi oli myös ensimmäinen Ruotsin kuningas, joka alkoi lyöttää omaa rahaa Sigtunan rahapajassa.
Suomesta ei vuodelta 1013 ole kirjoitettuun historiaan päätyneitä tapahtumia. Mikäli joku voitti keihäänheittokilpailun tai tanssi tähtien kanssa, siitä ei ole jäänyt merkintöjä aikakirjoihin.
Suomi ei kuitenkaan ollut muusta maailmasta erillään, vaan Itämeren piirissä oli käyty kauppaa jo satojen vuosien ajan. Tuolta ajalta on löydetty esimerkiksi nykyisen Ranskan alueella valmistettuja frankkilaismiekkoja.
Suomen asutus tihentyi erityisesti Savon ja Karjalan alueilla. Sen sijaan Uudeltamaalta ja Pohjanmaalta hautalöydöt lakkaavat myöhäisrautakauden aikana. Tämä saattaa kuitenkin johtua hautaustapojen muuttumisesta.
Juttu ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä 3.1.2014. Lehden näköisversio löytyy myös Lehtiluukusta.
uutiskirje 
