Pintaa syvemmältä
Odotukset olivat suuret, kun Etelä-Sudan itsenäistyi pohjoisesta emämaasta Sudanista kaksi ja puoli vuotta sitten. Viime viikkoina maailman nuorimmasta valtiosta on kuitenkin kantautunut ikäviä uutisia ja maa on ajautunut sisällissotaan.
Entinen vapautusliike, Sudanin kansan vapautusliike SPLM on jakautunut kahtia – presidentti Salva Kiirin kannattajiin ja presidentin vastustajiin. Taisteluja on käyty viime päivinä maan öljyalueilla, jotka presidenttiä vastaan taistelevat joukot valtasivat joulun alla.
Presidentti on kutsunut apuun naapurimaan Ugandan armeijan sotilaita, joita presidentin vastustajat syyttävät nyt napalmin käytöstä siviilejä vastaan.
Presidentti Salva Kiir pyrki lietsomaan etnisten ryhmien välisen konfliktin pysyäkseen vallassa.
Etelä-Sudanin konfliktissa on kuukauden aikana kuollut tuhansia ihmisiä.
Aseellinen konflikti käynnistyi joulukuun puolivälissä. Presidentti Salva Kiir syytti entistä varapresidenttiä ja SPLM:n varapuheenjohtajaa Riek Macharia vallankaappausyrityksestä.
Macharin mukaan mitään vallankaappausyritystä ei todellisuudessa ollut, vaan vallankaappaussyytökset olivat tekosyy puhdistuksiin, joissa pidätettiin vapautusliikkeen ja nykyisen valtapuolueen johdon jäseniä, jotka arvostelivat presidenttiä vallan keskittämisestä itselleen ja lähipiirilleen.
Sovintoneuvotteluja käydään parhaillaan Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa. Syrjäytetyn varapresidentin delegaatio vaatii tulitauon ehdoksi, että pidätettynä olevat 11 puoluejohdon jäsentä vapautetaan ja Ugandan joukot vetäytyvät taisteluista. Presidentti Salva Kiir ei ole suostunut vaatimuksiin.
Etelä-Sudanin valtakamppailu ei syntynyt tyhjästä. Presidentti Salva Kiir joutui viime kesänä kovan arvostelun kohteeksi valtapuolue SPLM:n puoluehallituksen kokouksessa.
Puoluehallituksen jäsenten mielestä presidentin henkivartiokaartista oli tehty presidentin yksityisarmeija värväämällä siihen sotilaita vain presidentin kotiseudulta. Kysymyksiä herätti myös presidentinkanslian ulkomailta ottama neljän miljardin dollarin laina, jonka yksityiskohdista ei annettu tietoa puoluehallituksen jäsenille ja ministereille.
Presidentti vastasi arvosteluun erottamalla varapresidentti Riek Macharin ja hallituksen kaikki ministerit. Riek Machar oli tätä ennen ilmoittanut asettuvansa ehdolle SPLM:n seuraavaksi puheenjohtajaksi.
Presidentti Salva Kiir oli jäänyt omassa puolueessaan vähemmistöön. Puoluekokouksen avoimissa vaaleissa hänet olisi todennäköisesti syrjäytetty puolueen puheenjohtajan paikalta, eikä häntä sen jälkeen enää nimettäisi puolueen ehdokkaaksi ensi vuodeksi suunnitelluissa presidentinvaaleissa.
Joulukuun alussa entinen varapresidentti Riek Machar ja joukko muita SPLM:n puoluehallituksen jäseniä järjestivät Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa lehdistötilaisuuden, jossa kertoivat aikeistaan paljastaa presidentin väärinkäytöksiä myöhemmin järjestettävässä tilaisuudessa.
Tätä tilaisuutta ei kuitenkaan ehditty järjestää, sillä joulukuun puolivälissä presidentin henkivartiokaartin nuoremmat upseerit hyökkäsivät kaartin komentajia vastaan. Tämän jälkeen presidentille uskolliset sotilaat tulittivat Riek Macharin asuntoa panssarivaunuilla ja lähtivät kaduille surmaamaan tämän nuer-heimon jäseniä.
Nuer-heimon siviilien joukkomurhien seurauksena nuer-sotilaista koostuvat joukko-osastot karkasivat armeijasta, hyökkäsivät presidentti Salva Kiirin dinka-heimon sotilaita vastaan ja valtasivat maan öljyalueet.
Presidentti ilmestyi televisioon sonnustautuneena täyteen sotilasunivormuun. Hän ilmoitti paljastaneensa vallankaappausyrityksen, mutta vakuutti, että tilanne oli hänen hallinnassaan. Presidenttiä arvostelleet puoluehallituksen jäsenet ja entiset ministerit oli pidätetty ilman oikeudenkäyntiä – eikä heitä vastaan ole vieläkään luettu syytteitä.
Kansainvälinen media on usein taipuvainen pelkistämään Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden konfliktit etnisiksi selkkauksiksi tai heimosodaksi. Monien Etelä-Sudanin tilannetta pidempään seuranneiden mielestä presidentti Salva Kiir pyrki nimenomaan lietsomaan etnisten ryhmien välisen aseellisen konfliktin. Tällöin myös uutisointi keskittyisi etniseen vastakkainasetteluun eikä poliittisiin erimielisyyksiin ja niiden taustoihin.
Etelä-Sudanin tämänhetkisillä sotarintamilla vastakkain ovat ennen muuta kahteen suurimpaan heimoon dinkoihin ja nuereihin kuuluvat armeijan sotilaat. Salva Kiiriä väärinkäytöksistä ja itsevaltaisuudesta arvostelevat poliitikot tulevat kuitenkin useista eri etnisistä ryhmistä.
Parhaillaan vangittuna olevista SPLM:n puoluehallituksen jäsenistä viisi kuuluu presidentin dinka-heimoon, kolme Riek Macharin nuer-heimoon ja muut maan pienempiin etnisiin ryhmiin.
Presidentin äänekkäimpien vastustajien joukossa ovat myös Etelä-Sudanin vapautustaistelun isän John Garangin leski, entinen tieministeri Rebecca Nyandeng de Mabior, sekä John Garangin vanhin poika Mabior Garang, joka työskentelee Juban kansainvälisen koulun rehtorina. John Garang oli dinka, ja dinkoja ovat myös kaikki hänen perheenjäsenensä.
Olin itse paikan päällä Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa tammikuussa kolme vuotta sitten, kun eteläsudanilaiset äänestivät karnevaalitunnelmissa maan itsenäisyydestä.
Takana oli pitkä sisällissota Sudanin islamistihallitusta vastaan, joka halusi ulottaa islamilaiset šaria-lait koskemaan myös maan kristinuskoisia eteläosia.
Itsenäisen Etelä-Sudanin uskottiin voivan päästä lyhyessä ajassa omille jaloilleen huomattavien öljyvarojensa ansiosta. Ennen etelän itsenäisyyttä Sudan oli Afrikan kolmanneksi suurin öljyntuottaja ja 80 prosenttia öljystä oli peräisin Etelä-Sudanin maaperästä.
Riippuvuus öljytuloista on kuitenkin kiihdyttänyt kilpailua vallasta ja öljytulojen hallinnasta, eivätkä öljytulot eivät ole hyödyttäneet maaseudulla miltei kivikautisissa oloissa elävää kansan enemmistöä.
Julkisista palveluista ovat huolehtineet pääasiassa ulkomaiset avustusjärjestöt. Monien eteläsudanilaisten mielestä osasyyllisiä maan ahdinkoon ovat myös hallituksen suurimmat tukijat Yhdysvallat ja EU, jotka eivät ole puuttuneet maan johdon korruptoitumiseen riittävän päättäväisesti.
uutiskirje 
